Kopisevia kantoja ja heilahtelevia helmoja

Juhlatalo Majakosken tiloissa (http://www.kariteam.fi/Majakoski/index.htm) järjestettiin 27.-29.4 historiallisten tanssien kevätleiri, jonka järjesti Suomen Historialliset tanssijat ry (http://tanssi.dy.fi). Minulla oli, ystäväpariskunnan avustuksella, mahdollisuus osallistua tanssileirille. Paikka oli itsessään jo historiallinen, sillä juontaahan paikan historia vuoteen 1852. Tilan pihapiirissä kävellessä saattoi helposti kuvitella kiireisen maatilan hyörinää, koska monia pieni yksityiskohtia oli jätetty viittaamaan entiseen käyttöön. 

Leirillä opetettiin ja opeteltiin historiallisia tansseja sekä päärakennuksessa, että 150 vuotta vanhoista hirsistä rakennetussa "riihi-rakennuksessa". Tansseja oli laidasta laitaan, niin Bordonialaisia, Varhaisitalialaisia, Barokkisolia, Brandleja, kuin riettaita ja flirttaileviakin tansseja. Välillä menoa oli arvokkaan hidasta ja välillä tanssijat pyörivät sellaista vauhtia, että sivustaseuraajaakin pyörrytti, mutta mikä päällimmäisenä kuitenkin näkyi ja tuntui oli tekemisen ilo. Vaikka välillä seottiin askelissa, pyörähdettiin väärään suuntaan ja saatiin koko kuvio sekaisin, niin mitä siitä. Sitten vaan koetettiin uudestaan. 

Päällimmäisenä tuntuikin joko joukon positiivinen asennoituminen tanssimiseen, opettelemiseen ja epäonnistumiseen. Ja vaikka välistä peräänkuulutettiinkin kokeneempia tanssijoita kuvion oikeaoppista suorittamista demonstroimaan, ei jakoa tanssikokemuksen mukaan tehty leirin aikana. Jokainen sai osallistua osasi tai ei, ja jokaiselle suotiin oppimisen ilo. Ja vaikka alkuun ilmassa raikuneet termit double, set and turn, arming, siding jne. eivät olleet mitenkään tuttuja, niin jopa sivusta seuraamalla alkoivat niitä tarkoittavat askelkuviot selkiytyä.

Lauantai-illan huipensi juhlaillallinen, jonka yhdistyksen aktiivit olivat omalla vapaaehtoisella työllään valmistaneet, sekä tanssiaiset tunnelmallisessa riihi-rakennuksessa. Tanssiaisissa oli jokaisella halukkaalla mahdollisuus päästä kokeilemaan juuri opittuja tansseja. Tunnelma tansseissa nousi todella kattoon, joka olikin hauskasti, kuin tähtitaivas, kymmenien ledien tuikkiessa katoon upotettuina. 

Mutta mitä olisivatkaan tanssiaiset ilman juhlapukuja. Pukuloisto ei jäänyt tuikkivien ledien varjoon, sillä niin daamit, kuin herratkin olivat panostaneet juhla-asuunsa. Nähtävissä oli vuosisatojen kirjo. Oli kauniita nykyaikaisia juhlapukuja, mutta omaa silmää hivelevimpänä olivat kuitenkin juuri nuo historialliset asut, joita niin useiden tanssioiden yllä saattoi ihailla. Tässä muutamia nistä...

Nämä kuviin valikoituneet asut eivät ole millään tavalla arvojärjesteltyjä, vaan vain kiehtoivat minua henkilökohtaisesti ja nämä tanssijat ehdin yhyttää kuvausta varten. Moni kaunis asu jäi ikuistamatta. HUOM!  Oikeudet kuviin ja asuihin omaavat kuvissa esiintyvät harrastajat, joten kunnioitathan heidän oikeuksiaan.

Jos olet koskaan harkinnut historiallisia tansseja harrastuksena tai kiinnostus asiaa kohtaan heräsi niin kannattaa tutustua Historiallisten tanssien wikii:n osoitteessa http://tanssi.dy.fi Sieltä löytyy paljon tietoa harrastustoiminnasta sekä siitä toimiiko omalla tai lähipaikkakunnallasi tanssiryhmä. Uusia harrastajia otetaan mukaan ja esim. pääkaupunkiseudulla (Helsingissä) vaikuttava Tanssiryhmä Linnealla on joka kuukauden ensimmäinen tiistai aloittelevalle harrastajalle sopiva kerta. Jos mietityttää niin kannattaa ainakin käydä tutustumassa, sillä sinulle voi käy kuten minulle, että kiinnostus vain kasvaa. 

Valmistautumista vappuun

Tässä jokin aika sitten päädyin harhailemaan läpi erinäisiä blogeja ja siellä törmäsin Elli Neidin Unelmia- blogiin (   http://elli-neidin-unelmia.blogspot.com ), jossa hän oli tehnyt vuosi sitten päivityksen aiheesta hunajasima. Tästä sainkin sitten ajatuksen koettaa tänä vuonna. Noh nyt on sima käymässä joten saa nähdä kuinka Valpurin juomien käy. 

Hunajasima

4 litraa vettä

450 grammaa hunajaa 

2 sitruunaa

1/5 tl hiivaa 

Kiehauta osa vedestä (itse kiehautin 1 litran) ja kaada se hunajan päälle ja sekoita, kunnes hunaja sulaa. Lisää joukkoon loput vedestä sekä sitruunoiden mehu.(puristin toisesta mehun ja toisen leikkelin siivuiksi ja lisäsin joukkoon kuorineen). Lisää haaleaan nesteeseen hiiva (n. herneen kokoinen muru). Anna seoksen käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään, jonka jälkeen siivilöi neste ja pullota se. Lisää jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria. 

Sima valmistuu viileässä noin viikossa ja huoneenlämössä noin kolmessa päivässä. Huomioithan, että paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukka korkkista pulloa. Sima tulee säilyttää viileässä ja käyttää viikon kuluessa (muutoin saat vain löysän vatsan).

Ohje löydetty sivulta: http://www.hunaja.net

Lady Gaga osa 3

Gaga-projektikin etenee. Mutta voi sitä hermostuneisuutta ja stressiä joka vallitsi ennen sovitukseen menoa, sillä mitään takeita ei ollut siitä toimiiko kaavoitukset ja hameen rakennelmat vai menisikö koko homma uusiksi. Ja jos menee, niin miten ihmeessä keksisin konstilla jolla muokata rakennelmaa.

singers.com

Aloituspuvun innoituksena toimi Gosbel kuorojen asut, sillä heidän käyttämänsä puku sopi hyvin tarpeeseemme peittää "Lady" kokonaisuudessaan.






Eurokankaan palalaarista löytyi kangas joka sopi täydellisesti tarkoitukseemme, ollen kevyt ja kiiltävä satiinipintainen kangas. Kaavoittaessani viitta-takkia käytin kankaan levyden kokonaisuudessaan helman leveyteen varmistaakseni, että alle tulevan helman leveys "mahtuu" sen alle.
Tarvitsimme koreografian vuoksi viiitta-takkiin, myös hupun. Hupun kaavoituksessa hain samaa kokoluokkaa, kuin 1700-luvulle sijoittuvassa tv-sarjassa Ihana Elisa oli nähtävissä aatelisnaisten viitoissa. Tämä siksi, että hupun tarkoitus on tarvittaessa peittää kasvot kokonaisuudessaan. 

Tässä kuva viitta-takin ensimmäisestä sovituksesta. Kuvassa huppu on vedetty vain osittain kasvojen peitoksi. Korjattavaa asussa oli pääntien laajuus. Valkoisen asun ei kuulu näkyä viitan alta. Mietittäväksi jäi myös kiinnityksen sijoittelu ja kiinnitystapa.

Itse asussa sain todeta, että rakenne toimii periaatteessa, mutta helman muodon säilymisen vuoksi joudutaan muoviluuta lisäämään helmaan (tarvittaessa jopa kahteen kohtaan), sillä nyt helma tuppasi painumaan sisäänpäin. Ja lisäluut varmistavat pysyvyyden myös "lisäpainon" lisäyksen jälkeen. 

Ja se mistä se koko ajatus sitten lähti.... : )

Hullujen Päivien hulinaa

Mikä siinä onkaan, että kun lähtee hankkimaan jotain tiettyä asiaa, niin matkan varrella löytää lähes aina jotain muutakin kivaa? Noh niinhän siinä taas kävi tälläkin kertaa, kun piti piipahtaa Itikseen hakemaan muoviluuta Lady Gagan asuun ja puuvillakangasta tyynynpäälliseksi.

Stockmannilla oli alkanut Hullut Päivät eilen ja sehän näkyi koko kauppakeskuksessa. Yleensä itse tulee kierrettyä Stocka silloin kaukaa, mutta kun nyt sattui käsilaukussa polttelemaan pian umpeutuva lahjakortti, päädyimme muorin kanssa tungoksen jatkeeksi. Tuntui, kuin puoli kauppakeskusta olisi tullut yhtä aikaa ostoksille juuri Stockalle. Jotenkin sitä sitten päästiin kiertämään osastoja, mutta tuntui, että ei halua hankkia jotain ihan vaan siksi, ettei mene "raha"hukkaan.

No astiaosastolle eksyttyämme alkoivat jo leivontatarvikkeet hieman houkutella, mutta sitten NE osuivat silmiin. Oi ja voih. Siinä ne olivat kaikkien värikkäiden kollegojensa seurassa. Ja ensi vilkaisulla ne olivat juuri kuin minulle luodut. Ja miten pitkään olinkaan haaveillut, että löytäisin ne juuri oikeat...

...kahvikupit

 Sarja on jotenkin juuri selainen joka kiehtoo minua. Selkeä musta-valkoisuus, mutta kuitenkin kuppien kuviointi tekee niistä tyttömäisen ja romanttisen. Ne ovat sekä astianpesekoneen, että mikron kestäviä. Sarjassa on myös ruokalautaset, cappuccino kupit ja ainakin maitokaadin sekä munakupit. Hinta on perustasoa: kuppi+asetti 9,95 ja lautanen 7,95. Hauskana yksityiskohtana on lautasten alle "piilotettu" teksti.

 Ja jotenkin tuntui, että onnistunut ostos poiki lisää löytöjä. Ja vaikka monia tulikin jätettyä hyllyyn, niin muutaman tulin hankkineeksi. Nämä kortit olivat löytöjä. Palapelikortti oli itselle uusi tuttavuus. Idea on, että viesti kirjoitetaan tyhjälle puolelle ja sitten palat irroitetaan toisistaan, sekoitetaan ja suljetaan kuoreen. Vastaanottaja kokoaa palapelin, saadakseen viestin luetuksi. Kaj Stenvallin kortti sekä Victoria Francesin kortti hautausmaalla makaavasta naisesta päätyvät korttivaihtoon, mutta potrettikortti jollaista olen haaveillut jo jonkin aikaa tulee varmaan päätymään kehyksiin ja seinälle. 

Ja vielä kotiin lähtiessä tarttui mukaan kirja josta olen jo ehtinyt haaveilla jonkin aikaa, mutta en ole raaskinut hankkia kovakantisena. Nyt se löytyi pokkarina ja vielä hintaan jota en voinut enää vastustaa. Sopivasti onkin edellinen kirja juuri loppumassa. Vielä kun muorille saatiin sitruunapullia niin voi todeta, että varsinaisen hyvä reissu.

 

RMS Titanic

 

(fi.wikipedia.org)

Tämän uppoamattomaksi nimetyn luksuslaivan surullisen kuuluisasta neitsytmatkasta tuli viikonloppuna kuluneeksi sata vuotta. Asia on ollut paljon esillä ja televisiokin on lähettänyt useita erilaisia dokumentteja ja eri elokuvaversioita, joista ehkä tunnetuin James Cameronin ohjaama tulee tänään. Ja näin "juhlavuoden" kunniaksi (jos näin voi sanoa) elokuvateattereissa pyörii juuri nyt elokuvasta tehty 3D versio, jota itsekkin menin tänään katsomaan.

(en.wikipedia.org)

Kun elokuva tuli teattereihin loppuvuoden 1997 kehuivat kriitikot elokuvan maasta taivaisiin ja se tuottikin lipputuloja 1,8 miljardin edestä, tehden siitä maailman taloudellisesti menestyneimmän elokuvan yli kymmenen vuoden ajaksi. Elokuvan tunnuskappaleeksi ja suureksi menestyshitiksi tuli Céline Dionin;  My Heart Will Go on. Kappaleesta tulikin Dionin suurin hitti ja yksi maailman myydyimmistä singleistä. Ja varmasti kappale on myös yksi häiden soitetuimpia kappaleita. Toisaalta kappale on leimautunut niin vahvasti, että ainakin itselleni kappaleen kuullessani tulee ensimmäiseksi mieleen juuri elokuva ja yksi sen romanttisimmista kohtauksista. Kyllä juuri se... 

(guardian.co.uk)

Itse näin elokuvan ensimmäisen kerran varmaankin vuosituhanteen vaihteella, kun se tuli ensimmäisen kerran televisiosta. Silloin Titanic oli minulle vain romanttinen elokuva, jonka päärooleissa oli hauskannäköinen nuori mies (Leonardo DiCaprio) ja kaunis nuori nainen (Kate Winslet) ja jonka lopussa rakastuneet eivät saaneetkaan toisiaan, niin kuin asiaan yleensä kuuluu. Titanic ja sen kohtalo itsessään oli minulle vain jotain joka oli kauan sitten tapahtunutta ja josta historian kirjoissa kirjoitettiin. Kunnes käsiini eksyi Walter Lordin kirjoittama kirja Titanicin kohtalonyö. Tuo kirja avasi maailman ja kohtalot, jotka eivät vieläkään ole päästäneet otteestaan. 

Kirja oli ensimmäinen todellinen kosketus niiden 1500 ihmisen kohtaloihin, jotka menettivät henkensä tuona kohtalokkaana yönä, laivalla jota edes Jumalan ei pitänyt pystyä upottamaan. Sen jälkeen olen mielenkiinnolla sekä katsellut, että lukenut kaiken sen dokumentaarisen tiedon mitä laivasta, onnettomuudesta, sen tapahtumista ja matkustajien kohtaloista on kerrottu. Enää elossa ei ole ainuttakaan laivalta selvinnyttä, eikä täyttä varmuutta yöstä koskaan saatu eikä tulla saamaankaan selville, sillä niin kuin moni merillä työskentelevä sanoo; Sen mitä meri ottaa, sen meri myös pitää. 

Toisaalta tämä selittää osaltaan sen miksi elokuvan katsominen nyt kaiken tämän tiedon jälkeen tuntui hyvin kaksijakoiselta. Toisaalta katselin upeaa elokuvaa, joka pohjautui todellisuuteen, mutta jonka pääpari ja heidän  kohtalonsa oli keksittyä ja jonka lavastuksessa ja puvustuksessa ei ollut säätelty kuluissa. Ehkä upeimpina juuri Rose DeWitt Bukaterin asut. 

  

Ehkä joku päivä ompelen kopion jostain näistä asuista. Varsinkin, kun Simplicity on uudelleen ottanut valikoimaansa Titanic -kaavat, joilla voi valmistaa ainakin yllä kolmantena näkyvän asun, joka Rosella on yllään laivan upotessa sekä neljännessä näkyvän puna-mustan asun, joka hänellä on yllään, kun hän aikoo hypätä laivan perästä. Oletettavasti tilaan kaavat täydentämään kaavakokoelmaani vaikka en asua juuri nyt valmistaisikaan. Toinen paikka jossa kannattaa piipahtaa, jos asukopiot kiinnostavat: http://sensibility.com/ . 

Toisaalta taas katselin kuin "uusintana" kohtalokkaan yön tapahtumia ja niiden satojen ihmisten hätää ja paniikkia tajuttuaan kohtalonsa olevan sinetöity sekä sitä hiljaista hyväksyntää edessä olevan varman kuoleman edessä. Omalla tavallaan vaikka tiedostin katselevani elokuvaa ja tiesin näettelijöiden vain esittävän roolejaan, oli ajatuksissa oikeat ihmiskohtalot laivan upotessa. Siksi tällä kertaa kyyneleet kierivätkin kahdesta eri syystä.

(geograph.org.uk)

Kahden kauppa on kolmannen...

Näin sunnuntain kunniaksi päätin iskea, pitkästä aikaa, kädet taikinaan ja alustaa korvapuustitaikinan. Ja mikä olikaan mukavampaa, kuin keväisen auringon paistellessa ikkunasta nauttia kupillinen kuumaa ja uunituore korvapuusti. Ei kiirettä mihinkään...

Oikein mukavaa sunnuntaita !

Mä ihan vaan kattelen...

Juuri näillä sanoilla vakuutin itseni, että voin piipahtaa lähellä sijaitsevalla Kirpun torilla. Juuh nyt voin vakuuttaa, että niinhän minä teinkin...noh ainakin aluksi. Tässä muutamia kuvia niistä, jotka jäivät odottamaan ostajaansa.

Tämä liina voisi koristaa kartanon pikkupöytää. Tai vaikka ruustinnan sohvapöytää. 

Nämäkin olivat kauniit ja niitä olisi voinut periaatteessa käyttää keskiaikaistyyppiseen kattaukseen.

Oi, puuttuu vain aitta ja kesäyö, niin kyllä näiden tyynyliinojen peittämällä tyynyllä 

olisi varmasti nähnyt romanttisia unia. 

Marimekko tähän asti tarkoittanut kankaita, astioita ja mariskooleja. Nämä musta-valkoiset 

avokkaat ovat Marimekko Julia Lundsten. Empä tiennyt, että valmistavat kenkiäkin. Noh nyt tiedän.

Tämän lumivalkoisen turkistorkkupeiton kanssa painiskelin, sillä se oli niin ihanan pehmeä ja houkutteleva. 

 Tätä harkitsin kauan, mutta en voinut vastustaa.

Tätä rintarossia ei vain voinut jättää hakkimatta. 

Kyllä kokoelmaan vielä yksi mahtuu.

Tämä aarrelaatikko löytyi yhdestä pöydästä ja ensi vilkaisulla se ei näyttänyt kovinkaan 

houkuttelevalta, mutta  lähemmän tarkastelun ja kääntelyn jälkeen päätyi se kassalle kanssani. 

Osa sisällöstä päätyi suoraan saa ottaa laariin, koska minulla ei niille ollut käyttöä.

Nämä päädyin laittamaan myyntiin. 

Näistä siniset kukkakorvikset menevät siskon tytölle ja muut täydentävät "aarrelaatikkoani" 

ja päätyvät sitten joskus muunneltuina tai osiksi purettuina johonkin asuun tai rekvisiittaan. 

Mutta se mikä minun mielenkiintoni herätti oli tämä: 

Koru iski kauneudellaan ja vanhanaikaisella tyylillään kuin moukari takaraivoon. 

(Noh ehkä sillä on vaikutusta, että olen hulluna näihin.)

Tässä vielä yksityiskohta riipusosasta: