Askel lähemmäs unelmaa

Sehän ei ole mikään salaisuus, että rakastan vanhoja esineitä. No olen joskus puoliksi tosissani haaveillut, kuinka ihanaa olisi kattaa pöytään juhlavakattaus vanhoilla tai vanhahtavilla astioilla ja ruokailuvälineillä. Tänään tuo haaveni otti suuren harppauksen kohti toteutumistaan. Tänään kannoin kotiin kirpputorilta tällaisia aarteita...

Nimitäin ostin itselleni vanhoja 70-luvulla valmistettuja, kultareunaisia Arabian lautasia. Kuusi matalaa ja kuusi syvää lautasta. Muutamat niistä ovat kakkoslaatua, mutta ei häiritse minua. Lautasen ovat hyvä kuntoisia ja kultauskin on säilynyt reunassa. Tokikaan lautaset eivät kestä konepesua, mutta onneksi en pelkää käsitiskausta. 

Lasiset "putkilot" pahvirasiassa tulevat ruokailuvälineiden alle. Näin haarukoita ja veitsiä ei tarvitse laskea pöydälle, eikä liina sotkeennu. Tokikin minulta kylläkin vielä uupuu valkoinen pellavaliina, mutta ehkä sekin joku päivä kävelee kirpputorilla vastaan, kuten kävelivät jokin aika sitten nämä pellavaiset ruokailuliinat.

Liinat ovat hyvin säilyneet, ei lankajuoksuja, ei tahroja ja vaikka kuva hieman kellertääkin ovat liinat täysin puhtaan valkoisia. Jokaiseen liinaan on myös "kirjottu" pieni L-kirjain. 

Nyt vielä hakusessa ovat pöytäliinan lisäksi ruokailuvälineet eli haarukat, veitset ja lusikat. Ja jos täydellisyyttä hivotaan, niin sopivat servettirenkaat....

Viimeinen hionta

No niin nyt on sitten koettu sekin, miltä tuntuu istua täydessä sotisovassa eli lakanamekossa ja villakangas peploksessa ohjelman yleisössä. Peli jossa olin mukana kuvattiin ja tästä syystä sitten meillä oli mahdollisuus mennä ohjelman yleisöksi ja tuotanto toivoi meidän pukeutuvan asuihin myös lähetykseen. Ajattelin, että kerran sitäkin voi kokeilla. Piti vain hieman uudelleen hioa asua, sillä minua harmitti hihojen letitykset ja niinpä väänsin yhden illan aikana niihin uudet nauhat. Eihän nekään mitkään taidonnäytteet ole, sillä kiireessä ei tule hyvää, mutta paremmat, kuin ne letit. Ja toimivat tähän hätään.

No nyt minulla ainakin on mekko joka toimii ja siitä on hyvä ottaa mitat sitten siihen oikeaan pellavaiseen alusmekkoon. 

Haluamatta mainostaa erityisesti ohjelmaa tai kanavaa, liitän tähän linkin missä voi nähdä pelistä kuvatun n. 6 minuutin "rakkaustarinan". 

Panu orjan tarina

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vielä eilen sain panikoida asuni kanssa, sillä hihojen kanssa sain vääntää todellakin viimesille hetkille saakka. Vaikka kukonlaulun aikaan sainkin hameen vaatiman lisäkiilan leikattua ja ommeltua ja hihoihinkin kehiteltyä lisäkiiloja jotta paksut käsivarteni niihin mahtuisivat niin eivät meinanneet hihat millään valmistua. Ensimmäiset kiilat eivät riittäneetkään ja piti kiireessä valmistaa vielä uudet. Ajan vähyyttä lisäsi se, että jouduin yllättäen työvuoroon. Niinpä puolituntia ennen pelipaikalle lähtöä vielä ompelin hihaan jatkeita ja yritin epätoivoisesti peitellä näkyviä koneompeleita hihansuusta. Tulihan siitä hiha vaikka hieman "tilkkutäkkimäinen" ja peittoletityskään aivan riittänyt. 

Mutta kun aika loppui kesken oli pärjättävä sillä mitä oli. Olin löytänyt jokin aika sitten Kirpun torilta repun, jossa oli hieno kupurasolkea muistuttava koriste. Reppuun oli hyvä pakata kaikki tarpeelliset asusteet. 

Ja sitten ei kun nokka kohti Pukkisaarta ja sisäistämään Niemelän vanhan emännän, Ihalemmen hahmoa, joka oli saapunut veljensä Aikamielen luokse kekrijuhlaa viettämään ja tytärtään kauppamiehelle naittamaan. Ja pakko tunnustaa, että vaikka olenkin paljasjalkainen stadilainen, niin en muista koskaan käyneeni ennen Pukkisaaressa, mutta nyt kun paikan tiedän, aijon vierailla siellä uudelleenkin. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan saaressa, jos historiallinen miljöö kiinnostaa. Bussilla 24 pääsee Seurasaaren sillalle asti ja ensimmäisen silta osuuden jälkeen lähtee oikealla polku (neljännessä kuvassa näkyvän kyltin kohdalta) pitkospuille. Tässä muutamia kuvia matkalta saarelle ja saaresta ennen pelin alkua. 

Pienen otteen pelistä voi nähdä perjantaina 19.10.12 klo: 20 alkavassa Heikki&Mikko Show:ssa. Ja vielä kiitos Sommelo ry:lle hienosta paikasta sekä Harmaasusille pelin järjestämisestä.

Ja panikointi jatkuu...

Jälleen kerran tuli todistettua, että vanhankansan sanonta: "Luulo ei ole tiedon värtti" pitää todella paikkansa. Loin itselleni aivan turhaa paniikkia ja minkä vuoksi? Niinpä. 

Ostin jo paniikissa kangasvärin, koska olin siinä käsityksessä, että mekkoni ei mahtuisi minulle ja joutuisin leikkaamaan uudet, leveämmät kiilat. No onnekseni sitten kuitenkin vielä lähdin mittamaan mekkoa päälläni, nähdäkseni kuinka suuret kiiloista pitäisi tehdä. Yllätykseni oli melkoinen, kun tajusin, että mekkoon mahtuisi minun lisäkseni toinenkin ihminen. Olin olettanut tarvitsevani väljyyttä mekon rinnanympäryksessä, enkä ollut käyttänyt kiinteää mittaa (rinnanympäryksen mitta) vaan olin lisännyt väljyysvaraksi 6 cm. Tämä aiheutti sen, että kun leikkasin mekon etu- ja takakappaleet tämän mitan (ry + 6cm) mukaan ja kiilat toivat lisäväljyyttä, niin lopulta mekossa oli 60cm "väljyyttä". Tämä liika väljyys taas aiheutti sen, että kainalot roikkuivat lähes kyynärtaipeissa ja hihat olivat liian lyhyet. Joten ei kun purkaen mekko paloiksi ja liika väljyys pois. Kyllä otti päähän, mutta omaa tyhmyyttänihän se oli. :(

Ja kuten kuvasta näkyy niin tulihan se värjäyskin sitten kuitenkin ajankohtaiseksi vielä näin viime metreillä. Kun sain mekon muuten istumaan kohtalaisesti, niin hihojen kiilat eivät olleet käsivarsien kohdalta tarpeeksi väljät, joten kiiloja oli suurennettava. Ja koska kangasta ei ollut niin sitä oli värjättävä. Siinä minä sitten istuin ja sekoittelin kangaspalaa väriliuoksessa, kuin satujen noita-akat keitoksiaan. Olisi vain ilmeisesti kannattanut laittaa hieman enemmän kangasta värjäytymään, sillä ainakin juuri pestynä kangas näyttää hieman tummalta. Noh ehkä se hieman vaalenee, kun kuivuu. Ainakin toivon niin hartaasti tai huomenna joudun ompelemaan tummemmat kiilat mekkooni. Jään mielenkiinnolla odottamaan myös minkälainen lopputulos tulee loppupalasta jonka heitin liemeen värjäyksen päätteeksi. Nyt se ainakin näytti hieman oliivinvihreältä ja vaikutti, että lopputulos voi olla läikikäs. Noh katsotaan, kyllä sen johonkin projektiin voi käyttää. 

Kirpputorilta löytämistäni villakangashousuista leikkasin kenkien päälle suojukset, joiden tarkoitus on peittää kenkien nykyaikaisuus. Lahkeista jäi vielä sen verran, että sain leikattua kuusi 15 cm leveää kappaletta, jotka ompelin yhteen kahdeksi "nauhaksi". Nauhoista on tarkoitus tulla eräänlaiset "sääriliinat", joilla sekä suojaan jalkoja kylmettymiseltä, että peitän hameen ja mekon alla olevat "ei aikakautiset" housun lahkeet. En huolitellut liinoja millään tavoin, koska niiden on määrä kestää vain tämän pelin ajan. Liinojen kiinnittämiseen tarkoitukseni on käyttää vihreitä akryylilangasta valmistettuja n. 3 metrisiä nauhoja. 

Vielä pitäisi iltapuhteina ja kankaiden kuivumista odotellessa valmistaa peplos ja esiliina. Ja peli on jo huomenna...

Vaatetus paniikki lientyy... (edellinen osa)

Vaatetus paniikki lientyy...

...tai sitten EI. 

Käväisin keskustan Eurokankaassa mielessä etsiä sopivaa kangasta peplokseen sekä esiliinaan. Tarjolla olikin villakankaita sekä villasekoitekankaita vaikka kuinka paljon, mutta minun tarpeeseeni löytyikin sitten paljon vähemmän, sillä budjettini asetti rajat. Oli todella ihania pehmeitä kankaita, mutta kun hinta huiteli välillä 25 -99€ /metri niin saivat jäädä pöytään. Pienen etsinnän jälkeen löytyikin villasekoitekankaita joiden metrihinta oli vain 9,90€, mutta sitten tuli eteen väriongelma. Mustaa ei voinut valita, punaiset taas olivat sellaisia, että ne eivät käyneet kasvivärjätyistä, vaalea liila ei oikein sytyttänyt ja munakoisonväristä kangasta oli liian vähän jäljellä. Jäljelle jäi beigen värinen kangas joka olisi hyvin sopinut mekon väritykseen, mutta materiaalin paksuus hieman mietitytti. Asiaa vielä pähkäillessäni osui silmiin vielä yksi saman hintainen kangas. Tämä laskeutui paremmin, mutta väritys ja materiaalin pinta, jossa oli ikään kuin karvoja, hieman arvelutti. Toisaalta kankaan hulpioiden "koristereuna" houkutti, koska se muistutti etäästi kankaaseen kudottua lautanauhaa. Hetken kahdenvaiheilla roikuttuani tein päätöksen ja vein pakan leikattavaksi. 

Lisää päänvaivaa tuotti vielä esiliinakankaan metsästys. Valkoista tai vaalea sävyistä sopivaa villakangasta ei ollut tarjolla joten oli mietittävä muita sopivia värejä. Vaan ei oikein tahtonut löytyä villakankaista sopivalla paksuudella olevaa kangasta. Lopulta luovutin ja päätin, että kunhan löytyy sopiva niin materiaalista ja väristä viis. Lopulta päädyin palalaarien luokse ja siellä pellavasekoitekankaita sisältävän laarin ääreen. Ensin näytti siltä, että sopivaa ei löydy, mutta hetken penkomisen jälkeen käsiin osui valkoinen pala. Kangas oli hieman liian kovaa ja valkaistua valkoista, mutta ehdin jo miettiä, että liottamalla kangasta vahvassa kahvissa saisi kangas hieman kellertävän sävyn, kun vielä hetken pengoin laaria  Ja onneksi pengoin, sillä pohjalta löysin vihertävän ison palan, josta myyjä oli valmis leikkaamaan minulle tarvitsemani palasen.

Ja tällaiset kankaat sitten lopulta tuli hankittua.

Ja juuri, kun vaikutti siltä, että no nyt helpotti ja homma alkaa skulata, niin seuraava ongelma ilmaantui. Tai no syypää olin minä itse, sillä en ollut tullut tarkistaneeksi mittasuhteita. Olin leikannut mekon normaalisti kaavan mukaan, mutta koska olen iso muutenkin, kuin persoonaltani niin ei kaavalla sellaisenaan leikattu mekko sovi minulle. Ja kun olin jo ehtinyt leikellä lakanat, olin pakotettu kaivelemaan kangasvarastoja uudelleen, jos löytyisi lisää sopivaa kangasta. Samalla katselin sopivaa materiaalia asun muokkaammiseksi enemmän sopivaksi syksyiseen ulkoiluun.

Kaapin kätköistä löytyi mustaa fleeceä, jota jäi yli, kun tein eräällä tuttavan pojalle Muffi Puffin asun sekä haalistunut vaalean vihreä lakana, josta yritän värjäämällä saada uudet kiilakappaleet mekkooni. Lisäksi kirpputorilta löysin valkoisen villasekoite hameen ja vaalean rusehtavat housut. Nyt vain sormet ristiin ja värjäys- ja ompeluhommiin.

Vaatetus paniikki (ensimmäinen osa)

Vaatetus paniikki

Törmäsin Facebookissa ilmoitukseen, jossa kerrottiin muinais mini-larpista. Rohkaistuani itseni, lähetin viestin ilmoituksen tekijälle. Ja koska minunlaiseni aloitteleva roolipelaaja toivotettiin tervetulleeksi mukaan oli edessäni pulma; mitä ihmettä pukisin päälle? Peli sijoittuu suomen viikinkiaikaan joten muinaispuku olisi sopivin. Valitettavasti joskus vuosia sitten käymäni muisnaispukukurssin materiaali on hautautunut jonnekkin varastojeni perukoille ja puku jota silloin tuli tehtyä villakankaasta jäi muistaakseni pahasti kesken. Sain kylläkin pelivastaavalta tarjouksen lainavaatteista, mutta koska olen isokoinen mutenkin, kuin persoonaltani, niin en uskonut heiltä löytyvän minun kokoisia lainavaatteita. 

Aikataulun ollessa hyvin rajallinen, koska peli on jo tiistaina 16.10, alkoi paniikki nostaa päätään. Käytyäni läpi kangasvarastoani, joka ei aivan ole tälläinen, vaikkakin ei olla kaukana (n. kahden hyllyn päässä)

  en löytänyt yhtään sopivaa villakangasta, enkä oikein raaski hankkia sellaista juuri nyt. Joten päädyin oikaisemaan siitä missä aita on matalin ja päädyin valmistamaan muinaismekkoni kahdesta ruskeasta lakanasta.

Huom! Käytän tässä yhteydessä sanaa muinaismekko/-asu vaikkakaan asullani ei ole muuta yhteistä oikean muinaisasun kanssa, kuin mekon leikkaustapa.

Nettiä surffatessani löysin helpon leikkuukaavan mekolle täältä. Taittelin lakanani kaavan mukaan, mutta lakanan pituus jätti mekkoni n. 25cm liian lyhyeksi. Ensin aijoin jakaa mekon osat molemmille kankaille, mutta sainkin ikäväkseni huomata, että lakanat olivatkin erisävyisiä. Lopulta päädyin ratkaisuus joka ei ole aikakautinen, päätin valmistaa toisesta lakanasta hameen mekon alle. Leikkasin hameen palat samantyyppisesti, kuin mekon, jotta siitä näkyvä osa hämäisi ja antaisi kuvan kahdesta mekosta päällekkäin. Vielä pitäisi jostain pikaisesti hankkia sopiva kangas peplokseen sekä esiliinaan ja lähteä kaivelemaan varastosta esiin muita tarvittavia asusteita. 

Ja lisää kirjoja

Eilen pääsin pitkästä aikaa Pääkaupunkiseudun Bookcrossing miittiin ja oli erittäin hyvä, että pääsin, sillä lähdin tapaamisesta 5 kirjaa rikkaampana. Olin foorumilla nähnyt viestiketjun jossa yksi crossaaja oli tyhjentämässä kirjahyllyään remontin alta ja päädyin vilkaisemaan hänen kirjhyllynsä tarjontaa. Ja voi siellä oli lukemistaan odottamassa Kaari Utrion kirjoja joita en ole itse vielä lukenut sekä muutama muu mielenkiintoinen kirja. No laitoin toiveen, että jos lukemisen jälkeen hän vielä niistä haluaa eroon niin olisin valmis ne ottamaan ja iloni ja yllätykseni oli melkoinen, kun vielä samana iltana sain osan kirjoista käsiini.

Utrio kirjani täydentyivät nyt Vendelalla sekä Pirita, Karjalan tytär kirjoilla. Lynn Messinan Moudin orjan (fashionista) sain englanninkielisenä, sillä suomenkielinen oli jo ehditty varata. Päivi Setälän Antiikina- ja Keskiajan nainen kirjat taas kiinnostivat juuri teemansa vuoksi. Keskiajan naista käsittelevää kirjaa ehdinkin jo hieman vilkuilla ja vaikutti erittäin kiinnostavalta.