Hattuisat teekutsut

Eiliset hattuisat teekutsut sujuivat mukavasti ja tunnelma nousi välistä jopa kattoon ja ulkoilmassa edes se ei riittänyt. Emäntä sekä isäntä olivat laittaneet parastaan myös tarjoilupuolen suhteen ja tarjolla olikin hyvin monenlaista teen seurana nautittavaa aina kurkkuvoileivistä, skonssien kautta juustokakkuun. Ja jokainen vieras sai valita oman mieltymyksensä mukaisen kupin. Tämä myös helpotti oman kupin tunnistamista (jos ei unohtanut millainen kuppi oli).

Ja huolimatta siitä, että itse moukkamaisesti nautinkin kahvia teen sijaan sain nauttia sen salongin puolella (kahvinjuojat, kun uhattiin pitää kyökissä kahviaan ryystämässä). Hattukin pysyi päässä hyvin eikä oikeastaan olisi edes kaivannut varmistukseksi laittamiani helmineuloja (hattuneulat, kun olivat liian hyvässä tallessa tähän hätään). Asuksi valikoitu tällä kertaa yhdistelmä kolmesta eri asusta. Hameeni oli viime kesä Ropecon asusta, puserona toimi tanssileirille tekemäni valkoinen isohihainen paita ja siihen tanssiaisasusta sininen liivi. Tarkoistus oli hakea hieman ratsastusasumaisuutta. 

Ja tässä vielä itse otettu kuvaa juhlan jälkeen kampauksesta, josta ei aivan tullut sitä jota hain, mutta hyvä näinkin. 

Hatuttaa eli asiaa hatusta

Normaalisti, kun nainen saa kutsun tilaisuuteen jonka pukukoodina on hattu, hän kävelee joko tavaratalon naistenosastolle tai hattuliikkeeseen ja ostaa hattunsa sieltä. Tai jos tilaisuuden arvokkuus sallii hieman riehakkaamman hatun, saattaa hän kävellä naamiaistarvikkeita myyvään/vuokraavaan liikkeeseen. No niin painotus sanalla normaalisti. Minä en koskaan oikein kuulunut tähän normaaliin luokkaan.

No ensinnäkin, kun päänympärys ylittää naisille normin mitan niin hatun löytyminen vaikeutuu heti puolella. ja sitten, kun ei halua aivan sitä tavallisinta päänkoristetta, niin on melkein suoraa suunnistettava modistin puheille. Mitäs sitten jos ei ole varaa tai halua laittaa suurta summaan hattuun? Noh, kekseliäänä tyttönä sitä saadaan ainakin omasta mielestä aivan mahtava idea; teen itse oman hattuni. 

Juuri näin...

No pengoin kaavavarastoani kun silmissä siinteli ajatus bonetista, mutta hetken harkinnan jälkeen tajusin, että aikatauluni on niin rajallinen, että hatun tekeminen alusta alkaen ei olisi järkevää. Muistelin sitten, että varastoissani olisikin pari kappaletta olkihattuja jotka on tullut hankittua juuri bonetteja ajatellen. Kaivoin hatut esiin, mutta niiden muokkaaminenkin olisi vaatinut aikaa ja en oikein uskonut onnistuvani siinä yhdessä illassa. Sitten mieleen muistui hattu jota käytin viime vuoden Ropeconissa ja haaveeni viktoriaanisesta ratsastushatusta. Joten päätin kokeilla pääsisinkö askeleen lähemmäs unelmaani. 

Tältä hattu näytti ennen uudelleen muokkausta: 

Halusin etureunan hieman enemmän kaartuvan otsalle joten höyritin sitä lisää, taivutin reunaa keraamista ruukkua vasten, kunnes hattu jäähtyi. Sitten alkoi sifongin asetteluyritykset. Kuudennen yrityksen jälkeen päätin prässätä kankaat laskoksille jotta kangas asettuisi hatulle paremmin. Ja muutaman tunnin asettelun ja prässäämisen jälkeen sain, kuin sainkin sifongin asettuman siedettävästi hatulle, mutta ah, kiireessä ompelin sen kiinni ensin hieman vinoon, joten purkuhommiin, mutta uudelleen kiinnityksen jälkeen olin aivan tyytyväinen lopputulokseen. 

Vielä rintarossi paikalleen ja hattu oli valmis huomista tapahtumaa varten. 

Jaa...niin mutta mitäs muuta sitä sitten pukee päällensä?

Ehtoisa emäntä kahdella eri aikakaudella

Jälleen pääsi elämä yllättämään ja vauhtisokeus uhkasi tässä menossa jota on ollut viimeiset parisen viikkoa, enkä tännekkään ole ehtinyt projekteista päivittää enne, kuin nyt.

Viime kuun lopulla osallistuin ensimmäiseen keskiaikatapahtumaani, Aarnimetsän Akatemiaan. Viikonloppu meni keskiaikaisissa tunnelmissa uusia asioita oppiessa, ihaniin ihmisiin tutustuessa ja kaiken huippuna pitopöydän runsaista antimista nauttiessa. Ja vaikka viimeisen iltana ennen lähtöä vielä ommeltiin ja lähtöaamuna vielä viimeisteltiin asua, niin ihan onnistuneesti asu toimi. 

Alkuperin aloittamani alusmekko tuli lähes valmiiksi, kun muutaman loppusauman ompelin koneella, mutta viimehetkellä alkoi epäilys nostaa päätään ja päädyin purkamaan vanhan mekkoni palasiksi ja leikkasin niitä hieman muokaten toisen mekon joka sitten olikin käytössä reissun ajan. Peplokseni jäi hieman vajavaiseksi, sillä reunojen huolittelua en ehtinyt tekemään, mutta onneksi se ei kärsinyt suuria vaurioita. Yläreunan koristeeksi ompelin Mervin ja Maikin lautanauhakirjasta (Omenaisia ja revonneniä suomalaisia lautanauhoja) valmistamani nauhan ( nro: 5. S-merkki), josta olen oikeastaan aikas ylpeä. Se sopi peploksen väritykseen, kuin nenä päähän. Nauhaan oli tullut virhe, sillä kaksi s-kuviota osoittivat samaan suuntaan. Päätin käyttää tämän hyväkseni ja sijoitin virheen keskelle etukappaletta.

 Ja uusi vyökin valmistui vaikka välillä se tuntuikin jäävän ikuisuus projektiksi. Mallin siihen otin Maikin lautannauhakirjasta ( Lautanauhat suunnittelu ja kutominen). Väritys hieman muokkautui, kun oli tultava toimeen sillä mitä oli jo valmiina. 

Huivini ompelin ohuehkosta sopivan värisestä kankaasta jonka materiaalia en uskalla mennä edes arvailemaan. Päärmäsin sen käsin, mutta käytössä huomasin, että olin tehnyt siitä hieman liian pienen. Tässä kohtaa siis asuni kaipaa hieman vielä muokkausta.

Ja koska eräs harrastaja ystävällisesti oli valmis kuvaamaan minut saatan tässä paljastaa millainen ehtoisa emäntä keväisen päivän aamuna paistatteli päivää leirikeskuksen pihassa. : )

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten vuorossa kevään tanssileiri ja sinne piti saada myös jotakin päälle pantavaa. Leirin teema kun oli 1700 - luku niin päädyin lopulta valmistamaan itselleni eräänlaisen maalaisnaisen asun. Hameeksi päätyivät kaksi mustaa pashmiinaa, jotka olivat säästyneet kevätsiivouksessa roskiin menolta, esiliinan, jonka hapsut suunnittelin purkavani leirin aikana jäivät kesken (tämä osoittaa sen, että kovin paljon ei leirin aikana ehtinyt istumaan), valmistin myös pashmiinasta. Puseroon piti käydä ostamassa valkoista lakanakangasta. Liivikankaaksi päätyi kauan sitten saamani kangas, joka tähän asti on roikkunut varastossa kun ei sille ole käyttöä löytynyt.

Tämänkin asun kanssa alkoi tulla kiire ja vielä edellisenä iltana jouduinkin tekemään pikaratkaisun liivin kiinnityksen kanssa. haaveissani oli ollut käsin tehdyt sirkat joiden kautta nyöritys menisi, mutta koska aika loppui jälleen kesken päädyin ompelemaan liivin "ommelkujaan" kalastajanlangalla lenki, jotta sain nyröitettyä liivin kiinni. Tämä ratkaisu ei vain oikein toiminut hyvin, sillä lenkit antoivat periksi ja näin kiinnitykseen tuli liikaa joustoa. Seuraavaa käyttökertaa varten siis on korjattava tämäkin kohta.
Tässä ihanan ihmisen avulla saatu kuva asusta.

Pääsiäislounaan jälkiruoka

Keveämpi juustokakku

(http://www.kinuskikissa.fi/hoyhenenkevyt-sitruunajuustokakku/comment-page-4/)

Pohja:

200g Digestive-keksejä (kevyempi versio)

1 prk Bona hedelmäsosetta

Murskaa keksit esim kaulimella hienoksi muruksi ja sekoita sose sekaan. Painele vuoan pohjalle jauhotetuin sormin

 tai käytä ohuita hansikkaita. 

Täyte: 

6 liivatetta

1 sitruunan kuori

1 dl sitruunamehua

200g maustamatonta tuorejuustoa (2% rasvaa)

2 dl rasvatonta sitrusjugurttia

1 prk rasvatonta maitorahkaa

2 dl makeutusjauhetta / sokeria

2 tl vaniljasokeria

4 valkuaista

Liota liivatteita kylmässä vedessä n. 10 min. Raasta pestystä sitruunasta kuori ja purista mehu. Sekoita tuorejuusto, rahka, jugurtti, kuoriraaste, makeutusaine ja vaniljasokeri. Vaahdota valkuaiset. Kiehauta sitruunamehu ja sulata liivatteet siihen. Jäähdytä ja sekoita täytteeseen. Lisää lopuksi valkuaisvaahto. Kaada vuokaan pohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa n. 4 tunnin ajan.  

Kiille:

3 liivatetta

2,5 dl appelsiinimehua

Laita liivatteet likoamaan. Kiehauta 1/2 dl mehusta ja sulata siihen liivatteet. Yhdistä sitten muu mehu ja jäähdytä. Lisää liemi hyytyneen kakun päälle ja anna hyytyä jääkaapissa. Koristele haluetessasi.

kakusta tulee normaalikokoinen, mutta omani on selkeästi korkeampi, sillä valmistin sen n. 18cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. Jos haluaa tämän kokoisesta normaalimman, kannattaa valmistaa taikinasta n. 3/4 osaa. 

Pääsiäinen 2014

Tänä vuonna ajatuksena oli hieman leikitellä kakun teon kanssa. Päätin värjätä täyttenä käytetyn kermavaahdon keltaiseksi ja kuorrutteena käytetyn kerman vihreäksi. Ideana kakussa oli kuvata ylipitkää rairuohoa johon pääsisäispupu on komapastunut ja hänen säkkinsä sisältö levinnyt pitkin nurmea. Sokerimassa josta koristeet tein oli uusi tuttavuus, joten lopputulos jäi hieman kuvasta joka päässäni oli, mutta maistui ihan hyvin. 

Kuvan myötä toivotan kaikille oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

Paniikki lientyy, homma etenee

Okei, ensimmäiseen tapahtumaan on melkoista tasan viikko aikaa ja nyt täytyy sanoa, että vaikka ihan valmista ei vielä olekkaan, niin jotain sentään on saatu aikaan. 

Pikaisen Eurokankaassa kipaisun jälkeen kannoin kotiin hieman yli 3 metriä pellavakangasta (veikkaan, ettei ole aivan puhtaasti pellavaa) joka väriltään ei ihan kyllä ollut etsimääni, mutta tämä omenanvihreä kangas oli ainoa joka palalaarissa oli sopivan hintainen ja kokoinen. Varastojani kaiveltuani sitten löysin ikivanhat väripaketit, joista valikoin Dylonin käsivärjäykseen tarkoitetun tummanvihreän ja päätin ottaa tietoisen riskin, sillä en enää kykene muistamaan kuinka monta vuotta väripaketti on kaapissa seissyt. Leikkasin kankaan ja sydän tykyttäen aloin värjätä kappaleita. Nostaessani niitä kuivumaan näyttivät ne melko tummilta ja isoimmissa kappaleissa olin näkevinäni selkeitä kohtia joissa väri ei ollut tarttunut niin hyvin. Kuivuttuaan sitten yön yli oli tulos yllättävän toimiva. Nyt ne pitäisi sitten vain ommella kasaan. 

Lautanauhan ongelmat ratkesivat lopulta mallin vaihdolla. Lopullinen malli ei ollut suosikki, mutta kun langat olivat rajalliset ja ne eivät riittäneet mihinkään malliin jonka olisin halunnut oli tyydyttävä sihen minkä sai. Pääasia, että on jotakin jolla saatan vyöttää vaatteeni. 

Peploksen kanssa sain hieman pähkäillä, sillä kun vartalon ympärykseni on normaalia suurempi niin ns. normimitat eivät aivan sopineet minulle vaan minun piti soveltaa niitä omiin mittoihini. Päädyin myös siihen ratkaisuun, että peploksessani molemmat sivut ovat auki, sillä ajatus suuresta kangasmäärästä roikkumassa kainalon alla ei houkuttanut. Reunojen huolittelu tuotti hieman päänvaivaa, sillä en halunnut reunaan näkyvää käännettä. Hetken mietin ohuen lautanauhan tekoa, mutta luovuin ajatuksesta ajan ja sopivan langan puutteen vuoksi ja päädyin harsimaan reunan pienin pistoin. Mekon yläreunaan kiinnitin valmistamani koristenauhan joka sopi yllättävän hyvin väriensä puolesta kankaaseen. 

Päänpeittämisen päätin ratkaista ihan perus huivilla. Kankaista löytyi hieman kellahtavaa ohuekoa pellava(sekoite)kangasta josta leikkasin sopivan neliön. Nyt vain pitäisi sitten päärmätä se pienillä pistoilla. Onneksi pääsiäisenä on aikaa istua tv:n ääressä ja ommella. 

Niin ja tanssiaisasu... Noh se on vielä vasta ajatuksen tasolla, mutta eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? Vai?...

Pieni askel eteenpäin ja iso harppaus taaksepäin

Otsikko kertoo hyvin mitä kuuluu tällä hetkellä minun molemmille pukuprojekteille. Kaiveltuani kangasvarastojani joissa kyllä oli muutamaakin kivaa ja sopivaa kangasta, mutta juuri sen verran vähän, että ei niistä voinut ajatellakkaan valmistavansa alusmekkoa. Yhdestä pellavasekoitekankaasta sitten päätin lähteä tekemään viikinki naisen essumekkoa. Eli tällaista:

(www.pinterest.com)

Mittasin tarvittavat mitat ja leikkasinkin kankaan paloiksi, ompelin kiilan sekä miehustan kasaan, kun sitten epäilys alkoi nostaa päätään. Sovittaessani raakiletta sain huomata, että se istui (ehkä liiankin hyvin) rinnan alta ja siitä missä vyötärö yleensä on, mutta rinnanpäältä se lörpähti ikävästi juuri tuon kadonneen vyötärön seudulle. Tajusin, että ehkä tämän mekon kanssa olisi parempi pyytää sovitusapua taitavammilta. 

Lautanauha sitten taas... 

Halusin tehdä pidemmän (ja parannetun) version vyöstäni joten laskin menekin ja kävin ostamassa langat. Pätkin langat sopivan mittaisiksi ja pääsin nauhan teon alkuun, kun kauhukseni tajusin, että lanka joka myymälässä näytti viininpunaiselta olikin sinipunaista. Hetken maanaamisen jälkeen päätin, että olisi liian myöhäistä muuttaa asiaa joten jatkoin nauhan valmistusta. Juup sainhan nauhaa jopa metrin verran tehtyä, kun tajusin, että valitsemani malli ei kävisikään kaapissa olevan peploshameeni kanssa, sillä se olisi aivan liian leveä. Joten nyt sitten se mikä vielä eilen oli nauhan alku on pussillinen pätkittyjä lankoja. 

Tanssiaisasuksi olin kaavaillut valmistavani kansanpuvun eli mustista pasmiina huiveista hameen ja röijyn. Ikävä kyllä vain pengottuani kangasvaraston tajusin kauhukseni, että olin siivotessani sitä jokin aika sitten olin heittänyt ne pois. Sääli naapureita, sillä tämän iskostuessa rasittuneisiin aivoihini, ääni joka suustani lähti ei tainnut jäädä vain omien seinien sisään. Sen verran kovasti otti päähän. 

Eli toisin sanoen siis olen aivan samassa pisteessä, ellen jopa huonommassa, kuin projektia aloittaessani. Nyt vain aikaa on huomattavasti vähemmän. Käsi alkaa hamuta paniikkinappulaa.