Ei tikapuita vaan Tikaportaita

Tämä nauha tuntui olevan oikea murheenkryyni. Mallin nimi on Tikaportaita ja on peräisin jo tutuksi tulleesta Omenaisia ja revonneniä kirjasta. Aloitin nauhan joskus puolisen vuotta sitten ja pääsinkin siinä ihan kivaan alkuun, mutta sitten jotenkin se jäi kesken. Lopulta purin nauhan ja langat lojuivat varastossa, kunnes tällä viikolla ne taas löysin ja päätin koettaa uudelleen. 

Jälleen alku meni hyvin, mutta jo muutaman kymmenen senttimetrin jälkeen kuvio meni sekaisin ja yrityksistä huolimatta en osannut korjata sitä. Päätin katkaista nauhan ja aloittaa alusta. Ja vaikka matkanvarrelle tulikin useampiakin kertoja, kun piti väärin käännettyjä lautoja korjata on nauha nyt valmis. Ja vaikka parista kohtaa voisi nauha olla tasaisempi niin olen lopputuloksesta ihan tyytyväinen. 

 

Kirja kertoo nauhasta seuraavaa: "Tämä nauha on peräisin Kaukolan Kekomäen kalmistosta vaippahameen yläreunan nauhasta. Saman hameen toiseen puoliskoon oli kiinnitetty S-merkki. Löytö on ajoitettu Karjalan rautakaudelle."

Kolmas versio tutusta nauhasta

Keskiaikaseura Hukalla oli lauantaina 18.4.15 Kallion kirjastossa keskiaikapäivä ja olin lupautunut sinne pitämään lautanauhademoa. Perjantaina sitten aloin miettiä, että olisi hyvä olla nauha joka olisi melko yksinkertainen, jotta voisin tarvittaessa keskeyttää tekemisen ilman, että sotkeentuisin täysin. Päädyin sitten laudoittamaan tutun mallin eli Hienoja koukkupolvia pienomenaisten kanssa. Tämän nauhanhan olen tehnyt jo muutaman kerran ja joista kerroin täällä ja täällä. 

Sain nauhan hyvään alkuun ja lauantain jälkeen jäin kiinni tekemiseen siinä määrin, että nauha valmistuikin sitten viikonlopun aikana. Ja sain sen kaupattuakin jo tänään. Nyt jo sormet syyhyävät uuden loimen luomiseen...

Harjaa, harjaa, harjaa... eli kohti Ropeconia 2015 osa 3

Eli kun kappaleet oli saatu peitettyä langanpätkillä olikin vuorossa viimeistely ja tätä varten oli lankojen kanssa ostettu koirille tarkoitettu metallipiikinen harja. Ja täytyy sanoa, että vaikka harjalla homma sujui melkoisen mukavasti niin kyllä kädet kipeytyivät ennen kuin kaikki kappaleet oli harjattu. Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen. 

Harjatessa lankaa syntyy huovutusvillamaista nöyhtää jota käytin vanun tavoin täyttämään (käytetään siitä vielä tässä vaiheessa nimeä lisäke) lisäkkeen, jolloin se siitä tuli muhkeampi. Tämä tietysti aiheutti myös sen, että sen paino lisääntyi, joka aiheuttaa hieman päänvaivaa kiinnitystä mietittäessä. 

Idean kotitekoisen turkiksen valmistukseen sain täältä.

jatkuu...

Koukkuamista, koukkuamista ja lisää koukkuamista eli kohti Ropeconia 2015 osa 2

 Koska neulominen on aina ollut minulle suuri haaste ja hidasta toteutettavaa päädyin virkkamaan pohjat ja muutaman sovituksen jälkeen pohijsta tulikin ihan hyvät. "Säärystimien" yläosaan" on varmastikkin ommeltava kuminauha ylhäällä pysymisen varmistamiseksi. Ihan katseen kestävät ne eivät ole, mutta sekään ei haittaa, koska ne eivät jää näkyviin. 

Pohjien valmistuttua vuorossa olikin sitten niiden päällystyksen valmistus eli lisää koukkuamista. Pätkin siis langan sopiviin pätkiin ja kiinnitin ne ryijysolmuilla pohjaan 5 rivin kerroksiin. Elävän pinnan saavuttamiseksi en ollut turhan tarkka pätkien tasapituisuuden suhteen vaan asettelin ne eripituisiksi. Ensimmäinen peitetty, vielä kaksi jäljellä

Jatkuu...

Niin paljon herkulllista ruokaa, vaan ei mitään syötävää

Teatterimuseon kiertävä näyttely Saako sitä syödä on tällä hetkellä esillä Myyrmäessä sijaitsevassa Taidetalo Toteemissa. Näyttely kertoo ruuasta sekä syömisestä näyttämöillä. Näyttelyssä on esillä erilaisista materiaaleista valmistettua rekvisiittaruokaa eri vuosikymmeniltä, vanhin 1900-luvun alusta. 

Esillä on tekstiä ja valokuvia jotka esittelevät lavalla esitettyä ruoanvalmistusta, ruokailutapoja ja kahvikulttuuria. Näyttelyssä on myös teemaan sopivia pukuja, kuten näytelmistä Kaunotar ja Hirviö, Liisa Ihmemaassa. Lisäksi tarjolla on tietoa syömiseen liittyvän rekvisiitan ja ruokarekvisiitan valmistuksesta, josta hyvänä esimerkkinä video, jossa Helsingin kaupunginteatterin entinen tarpeistosuunnitelija Juhani W. Rytkölä kertoo valmistamistaan rekvisiittaruoista, kuten todella aidon näköisestä muna-sardini-leivästä. 

Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna vielä 11.4.2015 klo 14-16 jolloin siellä vietetään perhelauantaita. Näyttelyssä järjestetään klo 14 ja 15 draamaopastus joka kestää 30 minuttia. Paikalla toimii myös nonstoppina herkkumangneettipaja, jonka materiaalimaksu on 1€/magneetti.

"Siitä se kaikki sitten lähti" eli kohti Ropeconia 2015 osa 1

Hiukkasen vajaa 1,5 kuukautta tai 6 viikkoa enää aikaa vuoden yhteen kohokohtaan eli Ropecon -tapahtumaan. On siis pukupaniikin aika. Tämän vuoden teemana on matka. Tämänhän voi tulkita hyvin monella tavalla ja se taas avaa mahdollisuuden kymmeniin eri hahmoihin, mutta minulle tämä tarkoitti vain yhtä tiettyä tarinaa...

Noh sitten alkoikin valinnan vaikeus, sillä tässä tarinassa, kun on useampiakin mielnkiintoisia hahmoja, joista valita. Aluksi näyttikin itsestään selvältä minkä hahmon valitsen, mutta hetken netissä surffailtuani ja inspiraatiota etsien aloin miettiä uudelleen valintaani ja niinhän siinä kävi, että en enää ollutkaan varma päätöksestäni. hetken pohdinnan jälkeen sitten sain rajattua hahmot kolmeen. Lopulliseen valintaan vaikutti hahmon valmistus, budjetti ja hyvin nukuttu yö. 

Päätöksen tehtyäni sitten oli aika käydä tekemässä ensimmäiset hankinnat ja ne ovat tässä:

Näiden lisäksi hankin vielä halvimman kerän pakuhkoa 4 säikeistä akryylilankaa, jonka jaon 2 säikeiseksi (Tiedän! Hullun touhua, mutta mitä sitä ei tekisi säästääkseen muutaman eruron). Noh nyt sitten vain virkkuukoukku kauniisti käteen ja virkkaamaan. 

Jatkuu...

Viikonlopun löytöjä Kierrätyskeskuksesta

Viikonloppuna tuli käväistyä ystävättären kanssa Nihtisillan Kierrätyskeskuksen järjestämillä tekstiilipenkojaisissa. Mainoksen mukaan heillä oli 200 rullakkoa erilaisia tekstiilejä, joita myytiin säkeittäin 30l / 1€ ja 150l / 2€. Paikalla oli porukkaa kiitettävästi, mutta ihan kivasti tilaa annettiin laarien ääressä eikä kyynärpäätaktiikka käyetty. 

Omat varsinaiset tekstiililöydöt rajoittuivat mutamaan verhoon, yhteen Ylen puvuston vanhaan samettikaapuun, joka näillä näkymin menee lahjoituksena teatterin puvustoon sekä yksi hattu, jonka tekoturkisreunus tulee joku päivä pääsemään jonkin keskiaika asusteen reunaan. 

Saatuamme löydöt autoon kävimme vielä kiertämässä myymälänpuolen, josta sitten teinkin oikeastaan parhaat löytöni. Tavaraa oli paljon, mutta se oli hyvin ja selekeästi esillelaitettua, eikä hintakaan ollut mikään päätähuimaava. Pikareista pulitin 8€ ja "snapsilasi" ssekä piirakka muotit olivat yhteensä 1€. Langat jotka jo haaveissani yhdistin launanauhaksi olivat kädentaitomateriaalien myyntipiste Näprästä ja hinta 4€. 

Telstiilipenkojaisethan jatkuvat vielä tämän viikon, joten kannattaa harkita paikalla käymistä. Lisätietoja tästä.