Hattuilua

Kyllä kannatti taas piipahtaa kirpputorilla. Samasta pöydästä josta viikko sitten löysin pienen mustan hatun, josta kerroin täällä, löytyi nämä kolme ihanuutta.

 Tämä on hyvin samanlainen, kuin edellinenkin hattu, vain rusetti on hieman erilainen ja tällä kertaa harso oli ehjä. Aijon, kuitenkin tuunata tämänkin hatun uuteen uskoon olemattomilla modistin taidoillani.

Tämä mini pillerihattu teki olon heti jotenkin kujeilevan tyttömäiseksi. Alustavat suunnitelmat tämänkin varalle jo on, mutta kun vielä löytäisi aikaa...

Tämä kaunotar vei sydämeni samantien. Se saa jäädä juuri tällaiseksi. Ehkä jossain vaiheessa kehitän sille arvoisensa asun. Tai sitten kohdalle osuu tilaisuus johon voin sen pukea. 

Mutta kesäkuu kiitää kovaa vauhtia kohti loppuaan ja Turun Keskiaikamarkkinat ovat aivan nurkan takana. Minulla periaatteessa on asu, vaikkakin jo ehdin haaveilla oikeamman alusmekon ompelemisesta, mutta päähinettä minulla ei ole minkäänlaista. Löytyisiköhän kirpputorilta sopivaa päähinettä?

Suvisen sunnuntain saalis

Olipas ihana sunnuntaipäivä eikä vähimmässäkään määrin siksi, että tein pitkästä aikaa löytöjä kirpputorilta. Ensimmäisenä silmiini osui tämä Tiikkipuinen kulho, jota ajattelin käyttää tulevan kesä keskiaikamarkkinoilla eväiden syömiseen. En ole aivan varma, kuinka hyvin se kestää nesteitä, mutta eiköhän se toimi ainakin vähemmän nestemäisten eväiden syömiseen. 

Seuraavaksi mielenkiintoni herätti tämä:

Aikani tätä pyörittelin ja mietin, sillä lapussa kerrottiin pienistä ruostevaurioista, mutta lopulta päädyin viemään pussin kassalle ja sen mitä sisältä paljastuu näette tässä:

Oli kaksi pientä ja eri muotoista vuokaa, joita hieman mietin, että tuleeko niille käyttöä.

Pieni kakkuvuoka johon saatoin jo kuvitella hyydyttäväni koristeellisia hyytelöitä aivan, kuin viktoriaanisena aikana. Onneksi lapussa mainitut ruosteläikät ovat vuan ulkopuolella. 

Tämä piirasvuoka on hieman liian iso yhdelle, mutta toimisi hyvin vaikka kesäisellä piknikille ja sopii hyvin jaettavaksi. Pehmeä sokerikakkupohja, viileää vaniljakreemiä ja tuoreita mansikoita.

Tässäkin vuoassa oli hieman ruostetta, mutta onneksi tässäkin se on ulkopuolella. Tässä voi jo melkein nähdä pienet pateet ja jäädykkeet joita haluaisin kokeilla. Ehkä jo pian. 

Pöytiä penkoessani törmäsin kahteen kaunottareen joita uskon voivani hieman tuuna uuteen uskoon.

Tämän pienois hatun harso oli rikki ja hattu osa oli kuorrutettu vaaleilla karvoilla. Edellisellä omistajalla siis mitä ilmeisemmin on ollut kissa. : )

Tämä mustasta huovasta valmistettu "pata-hattu" oli sen verran siistikuntoinen, että jos vain päänuppini ei olisi tälle hattumallille liian iso olisi siitä voinut tulla hyvä hattu loppu syksyyn. Hankin hatun ajatuksella, että kärsivällisellä höyryttämisellä saattaisin saada muokattua hattua uusiksi.

Ja vielä viimeisenä vaan ei varmasti vähäisimpänä löysi tämä kaunokainen vielä minun luotani uuden kodin.

 Eihän ladyllä voi olla liikaa viuhkoja. Eihän?