keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Valmistautuminen Coniin osa 2

No niin Ropeconi tuli ja meni. Jälleen siis yksi asia toteutettu josta on haaveiltu jo pitkään. 
Mutta coni asuni. Huh. 

Saatuani kaavoituksen tehtyä kävin saksien kanssa kankaan kimppuun. Tässä vaiheessa kuitenkin ilta oli jo sen verran pitkällä, että päivänvalo oli hiipunut ja jouduin turvautumaan sähkövaloihin. Hämmästykseni oli suuri, kun liilana ostamani kangas olikin sininen. No tässä vaiheessa oli enää myöhäistä tehdä joten aloitin leikkemään kankaasta miehustaa, johon oli kaavoittanut laskoksia.

Ja kuten yleensä käy silloin, kun kiireessä tekee ja ajatukset ei oikein ole ajantasalla. Sain leikata etukappaleen kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli kaavoittanut pieleen, sillä en ollut jättänyt laskoksiin tarpeeksi "saumavaraa" yläosaan. Lopulta miehusta kappaleet tuli leikatuiksi ja pääsin laskostamaan ne. Huh. Kuumana päivänä kuuman silitysyksikön höyryssä olo oli, kuin turkkilaisessa saunassa, mutta sainpahan laskostettua.
Kun sitten miehusta oli valmiina oli vuorossa hihojen leikkuu ja kiinnitys. Tässä vaiheessa vastoinkäymisten tullessa eteen alkoi usko asun valmistumiseen olla todella tiukassa. Nimittäin saatuani ensimmäisen hihan ommeltua paikalleen sain huomata, että se oli käsivarren kohdalta liian tiukka. Koska en halunnut hihoihin kiiloja, jotka kertoisivat jokaiselle, että hihat olivat liian pinet ja niitä oli jouduttu suurentamaan, kuvittelin voivani rakentaa hihaan laskostetun lisäkappaleen. No tuumasta toimeen ja hiha halki, lisä kappale paikalleen ja sitten aloin koettaa laskostella sitä. Juu ei.

Se ei toiminut ei millään. Epätoivo alkoi nostaa päätään, sillä kangasta oli enää hyvin vähän jäljelllä ja tiesin, että en saisi siitä enää kahta täyspitkää hihaa millään. Sitten jostain väsyneiden aivojeni perukoilta sain ajatuksen, että jos yksinkertaisesti katkaisen hihan n. kyynärtaipeen kohdalta ja kellotan yläosaa niin saisin hihaan tarvittavan tilan ja saisin molemmat hihat vielä leikattua jäljellä olleesta kankaasta. No sitten kaavoitettiin taas.
Kankaan rajallisuuden vuoksi hihan pussimaisuus jäi hieman liian pieneksi, mutta ne toimivat ihan hyvin. Hihan alaosat tehtiinkin sitten ompelemalla palasia toisiinsa ja piilottamalla saumat laskos pohjiin. Toisen hihana kohdalla vain tajusin vasta ommeltuani sen kasaan, että laskokset eivät pysy paikallaan ilman päällitikkausta ja koska hihansuu oli niin pieni että se ei mahtunut koneen alle, jäi toisessa hihassa se tikkaamatta.

Tässä vaiheessa perjantai yö alkoi olla jo kääntymässä lauantaiksi ja puserosta puuttuivat vielä kiinnitykset. Olin ajatellut suoria mutkia ja tehdä kiinnityksen neppareilla ja ommella päälle koristeeksi napit, jotka karsiutuivat muorin nappilaatikon sisällöstä sopivimpina. Eli alemmassa kuvassa näkyvät liilat napit.
Väsymys alkoi vain sen verran painaa, että jaksoin ommella vain muutaman nepparin ja loput jouduin jättämään lauantai aamuun. No lopulta nepparit ommeltiin paikalleen vain hetkeä ennen pukeutumista, sillä aamulla oli vielä pikalyhennettävä alushametta ja ommeltava vanhaan mustaan hameeseen uusi vyötärökappale. Samoin piti koristella musta hattu jonka olin tuunannut. Mutta hatusta kerron toiste lisää. : )

Ja tältä asu sitten näytti joskus klo: 01.00 aikaan, kun oli tanssittu neljä tuntia. 
Asusta tuli mieleen vanhan ajan vanhapiika opettajatar. : D

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Valmistautumista Coniin osa 1.

Tänä vuonna se sitten olisi tarkoistus toteuttaa, haave joka vuosi vuodelta on aina vaan jäänyt toteuttamatta, nimittäin osallistua Ropeconiin. Viime vuonna olin jo melkein menossa, mutta sitten tulivat työvuorot esteeksi, mutta tänä vuonna ilmoitin jo hyvissä ajoin, että tämän viikonlopun olen poissa miehityksestä. 
Nyt sitten on alkanut tohina, kun olen alkanut valmistautua elämäni "koitokseen". : )

Tänä vuonna, kun Ropecon juhlii 20:n vuotis juhlavuottaan en valitettavasti löytänyt suuresta tarjonnasta itselleni kovinkaan paljon mitään mielenkiintoista, joten aijon pääsääntöisesti osallistua vain tanssipajoihin, joissa voin kerrata tansseja lauantai-iltana järjestettäviä tanssiaisia varten. Ja tanssiaisiinhan toki kuuluu pukuloisto (tämä ei ole pakollista vaan osallistua voi myös farkuissa ja t-paidassa), joten tanssiaisasu pitäisi ehtiä valmistaa. 

Nyt olenkin jo muutaman illan ajan tuskaillut asian kanssa ja miettinyt sen sataa eri vaihtoehtoa ja selaillut lukemattomia nettisivuja, joissa on ollut toinen toistaan kauniimpia pukuja, mutta voih tämä rajallinen aikataulu karsi niistä suurimman osan. Lopulta aloin miettiä olisiko mahdollista koota asu jo joistain jo olemassa olevista asuista. Noh koska niitä ei kovin montaa ole niin ne oli pian läpi käyty ja mahdolliseksi karsiutui vain pitkä musta hame jota käytin 35-vuotis syntymäpäivilläni. Ja käytyäni läpi Pinterestissä olevia kansioitani löysin nämä n. 1800 ja 1900 -luvun vaihteen asut. Tästä alkoi muodostua idea asusta. 
Jos käyttäisin mustaa hamettani ja valmistaisin sopivan puseron saisin jos nyt en aivan aikakautista asua, niin ainakin aikaudesta viitteitä ottavan asun. Eurokankaan laareista löytyi kaksi sopivan kokoista kangasta, valkoinen ja liila. Valkoinen olisi sopinut paremmin tarkoitukseen, mutta koska se sisälsi selkeästi elastaania, päädyin hylkäämän sen ja valitsemaan liilan kankaan, joka ei väritykseltää ollut paras mahdollinen, mutta oli 100% puuvilla ja olisi näin ollen miellyttämpi kuumassa tanssisalissa.

Sitten piti miettiä kaavoja. Valitettavasti valmis kaavoissani ei ollut sopivaa. Jäljelle jäi siis vaihtoehdot kuositella peruskaavasta tai koettaa löytää sopiva puseron kaava ja kuosittaa uusiksi. Päädyin viimeiseen, koska peruskaavasta alkaen kaavoittaminen olisi vienyt liian paljon aikaa. Onnekseni löysin Suuresta Käsityölehdestä oman kokoiseni puseron, josta saatoin alkaa kuositella sopivaa. Valmistin alkuperäisellä kaavalla proton, sillä olin hieman epävarma mahtuisiko pusero oikeasti minulle ja kun proto istui oli aika alkaa kuositella kaavaa uusiksi. 

Olin päätynyt vaalean puseron malliin joka näkyy alimmassa rivissä oikealla. Miehustaan olisi saatava laskokset sekä hihaan pussimaisuus sekä pitkät mansestit. Myös vartaloni luomat omat vaatimukset oli muutettava kaavaan. Omat haasteensa asiaan loivat se, että minä ja kaavoituskirjani olemme eri osoitteissa joten joudun kaavoittamaan täysin muistini varassa, eikä aika riitä proton valmistamiseen. 
Nyt kaksi iltaa silkkipaperin ja liiman kanssa taisteltuani olen saanut kaavoituksen tehtyä ja ehkä jo huomenna pääsen saksien kanssa kankaan kimppuun. 
Niin miten niin taas tulee kiire...? : )

lauantai 13. heinäkuuta 2013

"MD" osa 3

Kerroin taannoin täällä siitä kuinka minulla oli ongelmia puvun yläosan istumisen kanssa. Lopulta syykin selvisi, sillä olin tehnyt virheen kaavoituksessa ja vyötärökorkeus oli pielessä. Onneksi olin jättänyt tarpeeksi saumavaraa olkasaumoihin, joten saatoin laskea olkia ja sain yläosan istumaan paremmin. Ja huokaisin helpotuksesta, kun katastrofilta vältyttiin.
Niin no empä olisi huokaillut jos olisin tiennyt mitä edessä oli...

Olimme suunnitelleet takkiin isoa pystykaulusta joka sai innoituksensa Lumikki ja Metsästäjä elokuvan puvustuksesta, Charlize Theron esittämän äitipuolen asusta.
Ensimmäisessä sovituksessa usko kauluksen pystyssä pysymiseen oli vielä melko hyvä, mutta pian alkoi selvitä, että kaulus olisi tarvinnut kipeästi tukevamman kehikon pysyäkseen pystyssä. Kauluksen keventäminenkään ei tahtonut toimia ja täytyy myöntää, että usko alkoi olla koetuksella asun valmistumiseen.
Päädyimme lopulta tuttavani kanssa muuttamaan kaluksen muotoa hieman, jolloin saimme kaluksen painopisteen muuttumaan sen verran, että se vaikutti pysyvän pystyssä. Ja tulipahan samalla todettua, että jos ei satu olemaan sovitusnukkea saatavilla, niin tyynyt toimivat hyvin "sijaisena".
 
Asu kuitenkin saatiin esiintymiskuntoon vaikkakin meni hieman viimeiseen hetkeen. Muutamia pieniä korjauksia joudumme vielä tekemään, mutta sen tiesimme jo etukäteen, sillä asun toimivuuden kun pystyy näkemään vasta "tosi toimissa". Ja koska minulla oli kunnia saada osallistua tapahtumaan jossa asu esiintyi on tässä pari kuvaa kokonaisuudesta. 



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Silmänruokaa

Mitä saadaan kun otetaan muutama huopalevy, liimaa, kirurginveitsi ja hieman aikaa ja kärsivällisyyttä? 
No vastaus kuvassa. : )


Olen jo pitkään haaveillut karkki kulhosta, joka olisi aina täynnä, mutta herkkusuuna se on ollut lähes mahdoton, mutta ei enää. Valmistin huovasta kulhollisen Englannin lakritseja. Hieman liian paljon niitä kyllä tuli, mutta lahjoitin ylimääräiset erään teatterin rekvisiittavarastoon vaikka muutaman jätinkin vielä jatkokehittelyä varten. 

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Markkina meininkiä -13

Viime viikolla vietettiin taas entisessä pääkaupungissamme keskiaikaisia markkinoita ja pitkästä aikaa minäkin pääsin matkustamaan markkina meininkiä tutkailemaan. Jo "postivaunuista" noustuani saatoin aistia markkinatunnelman, sillä vastaan osui lähes heti tuulessa matkaava savu ja sen mukanaan tuoma ruuantuoksu. Päällimmäisenä oli tuoksuista oli aistittavissa selkeästi tulella kypsytetyn lihan tuoksu ja sieltähän se löytyi kokonainen paistoporsas. Vaan taisi olla markkinaväki nälkäistä, sillä saapuessani paikalle oli porsas jo lähes syöty. 
  ja tältä porsas näytti vain hieman myöhemmin.
Porsasta kuolatessani kantautui korviini vienoista soitantaa ja pitihän sitä lähteä selvittämään mistä nämä sävelet kantautuivat. Nurkan takaa löytyikin Wanhan musiikin yhtye Muskotti joka soitti markkinaväen iloksi. Ikävä vain he olivat jo ehtineet aikansa soitella ja nauttia heidän musisoinnistaan vain muutaman kappaleen verran. Onneksi, kuitenkin edes sen verran.
Musisoinnin päätyttyä päätin lähteä katsastamaan keitä oli paikalle saapunut ammattitaitoaan esittelemään. Työnäytösalueella vastaan tulikin aivan erilaiset tuoksut. Näissä padoissa eivät porisseet kaalinpäät tai nauriit vaan niissä keitettiin saippuaa...
 ja värjättiin lankoja.
Vaan mitä lieneekään keitelty tässä padassa, jonka ympärillä niin kovin kävi kuhina?
 Vihje tule tässä.
Ja padoista pahantekijään. 
Seuraavaksi löysinkin Tervaraudan pajan, jossa sepällä oli tarjolla 
kaikenlaista tarpeellista aina juomasarven telineistä...
kahleisiin. 
Ja jos äidin ohjeet olivat päässeet unohtumaan saattoi muutamalla kolikolla 
hankkia sellaisia muistutukseksi. 
Ja apu oli lähellä, jos isännän naamataulu oli jäänyt ruokoamatta.
Itselle kuitenkin se tärkein koju löytyi tämän merkin takaan.
Hibernaatiopesäke nimistä blogia pitävä Mervi oli juuri juhannuksen alla julkaissut 
Maikki Kariston kanssa uuden lautanauhakirjan ja sitä oli myynnissä markkinoilla. Mervi myös valmisti ja opasti lautanauhan teon saloihin kojullaan. 
Uunituore kirja laukussa muutaman muun ostoksen kanssa olisin halunnut tehdä samoin, kuin tämä "isä", mutta minun oli pidettävä kiirettä jotta en jäisi "postivaunuista" joilla pääsisin kotiin. 
Ja markkina humun väsyttämänä matka menikin lähes kokonaan nukkuen.