lauantai 31. toukokuuta 2014

Hatuttaa eli asiaa hatusta


Normaalisti, kun nainen saa kutsun tilaisuuteen jonka pukukoodina on hattu, hän kävelee joko tavaratalon naistenosastolle tai hattuliikkeeseen ja ostaa hattunsa sieltä. Tai jos tilaisuuden arvokkuus sallii hieman riehakkaamman hatun, saattaa hän kävellä naamiaistarvikkeita myyvään/vuokraavaan liikkeeseen. No niin painotus sanalla normaalisti. Minä en koskaan oikein kuulunut tähän normaaliin luokkaan.

No ensinnäkin, kun päänympärys ylittää naisille normin mitan niin hatun löytyminen vaikeutuu heti puolella. ja sitten, kun ei halua aivan sitä tavallisinta päänkoristetta, niin on melkein suoraa suunnistettava modistin puheille. Mitäs sitten jos ei ole varaa tai halua laittaa suurta summaan hattuun? Noh, kekseliäänä tyttönä sitä saadaan ainakin omasta mielestä aivan mahtava idea; teen itse oman hattuni
Juuri näin...

No pengoin kaavavarastoani kun silmissä siinteli ajatus bonetista, mutta hetken harkinnan jälkeen tajusin, että aikatauluni on niin rajallinen, että hatun tekeminen alusta alkaen ei olisi järkevää. Muistelin sitten, että varastoissani olisikin pari kappaletta olkihattuja jotka on tullut hankittua juuri bonetteja ajatellen. Kaivoin hatut esiin, mutta niiden muokkaaminenkin olisi vaatinut aikaa ja en oikein uskonut onnistuvani siinä yhdessä illassa. Sitten mieleen muistui hattu jota käytin viime vuoden Ropeconissa ja haaveeni viktoriaanisesta ratsastushatusta. Joten päätin kokeilla pääsisinkö askeleen lähemmäs unelmaani. 

Tältä hattu näytti ennen uudelleen muokkausta: 
Halusin etureunan hieman enemmän kaartuvan otsalle joten höyritin sitä lisää, taivutin reunaa keraamista ruukkua vasten, kunnes hattu jäähtyi. Sitten alkoi sifongin asetteluyritykset. Kuudennen yrityksen jälkeen päätin prässätä kankaat laskoksille jotta kangas asettuisi hatulle paremmin. Ja muutaman tunnin asettelun ja prässäämisen jälkeen sain, kuin sainkin sifongin asettuman siedettävästi hatulle, mutta ah, kiireessä ompelin sen kiinni ensin hieman vinoon, joten purkuhommiin, mutta uudelleen kiinnityksen jälkeen olin aivan tyytyväinen lopputulokseen. 
Vielä rintarossi paikalleen ja hattu oli valmis huomista tapahtumaa varten. 

Jaa...niin mutta mitäs muuta sitä sitten pukee päällensä?

tiistai 6. toukokuuta 2014

Ehtoisa emäntä kahdella eri aikakaudella

Jälleen pääsi elämä yllättämään ja vauhtisokeus uhkasi tässä menossa jota on ollut viimeiset parisen viikkoa, enkä tännekkään ole ehtinyt projekteista päivittää enne, kuin nyt.

Viime kuun lopulla osallistuin ensimmäiseen keskiaikatapahtumaani, Aarnimetsän Akatemiaan. Viikonloppu meni keskiaikaisissa tunnelmissa uusia asioita oppiessa, ihaniin ihmisiin tutustuessa ja kaiken huippuna pitopöydän runsaista antimista nauttiessa. Ja vaikka viimeisen iltana ennen lähtöä vielä ommeltiin ja lähtöaamuna vielä viimeisteltiin asua, niin ihan onnistuneesti asu toimi. 

Alkuperin aloittamani alusmekko tuli lähes valmiiksi, kun muutaman loppusauman ompelin koneella, mutta viimehetkellä alkoi epäilys nostaa päätään ja päädyin purkamaan vanhan mekkoni palasiksi ja leikkasin niitä hieman muokaten toisen mekon joka sitten olikin käytössä reissun ajan. Peplokseni jäi hieman vajavaiseksi, sillä reunojen huolittelua en ehtinyt tekemään, mutta onneksi se ei kärsinyt suuria vaurioita. Yläreunan koristeeksi ompelin Mervin ja Maikin lautanauhakirjasta (Omenaisia ja revonneniä suomalaisia lautanauhoja) valmistamani nauhan ( nro: 5. S-merkki), josta olen oikeastaan aikas ylpeä. Se sopi peploksen väritykseen, kuin nenä päähän. Nauhaan oli tullut virhe, sillä kaksi s-kuviota osoittivat samaan suuntaan. Päätin käyttää tämän hyväkseni ja sijoitin virheen keskelle etukappaletta.
 Ja uusi vyökin valmistui vaikka välillä se tuntuikin jäävän ikuisuus projektiksi. Mallin siihen otin Maikin lautannauhakirjasta ( Lautanauhat suunnittelu ja kutominen). Väritys hieman muokkautui, kun oli tultava toimeen sillä mitä oli jo valmiina. 
Huivini ompelin ohuehkosta sopivan värisestä kankaasta jonka materiaalia en uskalla mennä edes arvailemaan. Päärmäsin sen käsin, mutta käytössä huomasin, että olin tehnyt siitä hieman liian pienen. Tässä kohtaa siis asuni kaipaa hieman vielä muokkausta.

Ja koska eräs harrastaja ystävällisesti oli valmis kuvaamaan minut saatan tässä paljastaa millainen ehtoisa emäntä keväisen päivän aamuna paistatteli päivää leirikeskuksen pihassa. : )

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten vuorossa kevään tanssileiri ja sinne piti saada myös jotakin päälle pantavaa. Leirin teema kun oli 1700 - luku niin päädyin lopulta valmistamaan itselleni eräänlaisen maalaisnaisen asun. Hameeksi päätyivät kaksi mustaa pashmiinaa, jotka olivat säästyneet kevätsiivouksessa roskiin menolta, esiliinan, jonka hapsut suunnittelin purkavani leirin aikana jäivät kesken (tämä osoittaa sen, että kovin paljon ei leirin aikana ehtinyt istumaan), valmistin myös pashmiinasta. Puseroon piti käydä ostamassa valkoista lakanakangasta. Liivikankaaksi päätyi kauan sitten saamani kangas, joka tähän asti on roikkunut varastossa kun ei sille ole käyttöä löytynyt.

Tämänkin asun kanssa alkoi tulla kiire ja vielä edellisenä iltana jouduinkin tekemään pikaratkaisun liivin kiinnityksen kanssa. haaveissani oli ollut käsin tehdyt sirkat joiden kautta nyöritys menisi, mutta koska aika loppui jälleen kesken päädyin ompelemaan liivin "ommelkujaan" kalastajanlangalla lenki, jotta sain nyröitettyä liivin kiinni. Tämä ratkaisu ei vain oikein toiminut hyvin, sillä lenkit antoivat periksi ja näin kiinnitykseen tuli liikaa joustoa. Seuraavaa käyttökertaa varten siis on korjattava tämäkin kohta.
Tässä ihanan ihmisen avulla saatu kuva asusta.