Vallilan suuret sisäpihakippikset 31.5.2015

Tulipa tänään käytyä sunnuntaikävelyllä Vallilan suurilla sisäpihakirppiksillä ja niin oli paljon katseltavaa ja tutkittavaa, että vain yksi kuva tuli otettua varsinaisista kirppispöydistä, mutta mukaan tarttui sitten paljon muuta...

Okei, tyhjän pahvikotelon ostaminen voi olla typerää, mutta tämä kotelo vain oli niin upea, että se tuli hankittua. Nyt vain pitäisi päättää mitä siinä alkaa säilyttää. Ehkä koruja tai...

Ja pahvilaatikosta joka tuli rasian mukana tuunaan vielä jossain vaiheessa säilytyslaatikon. 

Tämä laatikko taas ei ollut ihan sitä miltä se ulospäin näytti. Tämä voisi olla kätevä esim. peliin mukaan otettavaksi ja siellä valmistautumiseen. 

Jäi matkaan palapelin lisäksi myös ihan lautapeli. 30-luvun Helsinkiin sijoittuva "murhamysteeri". 

Ja tämä. Täysin avaamaton ja hinta 2€. En voinut olla pelastamatta hyvään kotiin. 

Ja sitten pari "turhempaa" hankintaa, mutta jossakin pelissä käyttöön tulevaa tavaraa.

Keskiajan maut

(kuva ja teksti lainattu: http://kauppa.tietosanoma.fi/9789518845457)

Miltä keskiajan ruoka maistui?

Mitä tavallinen kansa söi?

Miten vuodenkierto vaikutti syömiseen? 

Mitkä keskiaikaiset herkut maistuvat myös nykyään? 

Keskiajan maut vie makumatkalle keskiajan ruokakulttuuriin. Kirjassa tutustutaan ruokaan liittyviin tapoihin ja käytäntöihin keskiajan Suomessa ja muuallakin Euroopassa: ruoan hankintaan, ruoan yhteiskunnalliseen asemaan ja käyttöön esimerkiksi veronmaksun välineenä, ruoan valmistamiseen ja valmistusvälineisiin sekä elintärkeään ruoan säilömiseen. 

Kirja vie myös keskiajan keittiöön. Tutuiksi tulevat suositut ruokalajit, kuten hunajahauki, hirventurpasyltty, oravakukko, mesileivät, naurisapposet, piimäjuusto ja ruusunmarjahapanleipä, sekä maistuvat juomat, muun muassa katajakalja, tammenterho-olut, yrttisima ja kesäkukkalikööri. Herkullisten reseptien lisäksi kirjassa tarkastellaan luonnonyrttien käyttöä ravintona ja lääkkeenä sekä yrttien ja ruoan yhteyttä keskiajan ihmisen hyvinvointiin. 

Kirjan kirjoittaja Satu Hovi on luonnonyrttineuvoja. Hän on pitänyt vuosien ajan kursseja ja luentoja keskiajan kulttuurista, ruokakulttuurista sekä luonnonyrttien käytöstä ravintona ja lääkkeenä. Hänellä on keskiajan yrttitarha, ja häntä kiinnostavat historialliset ruoat, juomat ja yrttilääkintä. Hovi on kirjoittanut kirjan Keskiajan puvut (Art House 2013).

Kirjan valokuvaaja Katri Niemi on toinen Keskiajan puvut -kirjan valokuvaajista. Kuvaaminen johdatti hänet myös keskiaikaisiin makuelämyksiin.

 Tämän Satu Hovin uusimman kirjan julkistamistilaisuus oli tänään ja itselläni oli kunnia saada osallistua tähän. Tilaisuuden emäntä oli valmistanut kirjan reseptien mukaisia herkkuja tarjolle ja näin avautui hieno mahdollisuus maistella keskiaikaisia makuja. Herkkuja oli tarjolla siinä määrin, että vaikka suu ja silmät olisivat syöneet paljonkin niin vatsa täyttyi hyvin pian. Ylhäistön maalaisleipä ja yrttisima jäivät mieleen siinä määrin, että nyt kun kirja on kotiutunut keittiööni, on tarkoitus niitä kokeilla itsekkin valmistaa. 

Ropecon 2015

Viimeisen kerran Dipolissa viettetty Ropecon on nyt onnellisesti takana ja arkeenkin on palattu. On siis hyvä hetki vielä palata tämän vuotiseen tai oikeastaan pitäisi sanoa ensimmäiseen Coni-asuun, nimittäin tämä oli ensimmäinen kerta, kun pukeuduin muutenkin, kuin tanssiaisasuun. 

Koska teemana oli matka oli ensmmäisenä ajatuksissa Liisa Ihmemaassa. Sitten puntaroituani herttakuningattaren ja herran kanin välillä päädyin lopulta Irvikissaan.

Valmistuksesta voi lukea aiemmista päivityksistä joten en niitä enää ruodi. Mutta täytyy myöntää, että yrittäessäni säätää kasvaneita menoja sain hyvän muistutuksen, että asioilla on syynsä. 

Asuni yläosan huolitteluja tehdessä päädyin olemaan ostamatta lisää kangasta voidakseni leikata vinonauhan täysviinoon ja päädyin leikkelemään nauhan jämäpaloista ja voin sanoa, että vinonauha on todellakin nimensä arvoista ja sillä saa huolittelusta siistin. Nyt nauha ei todellakaan asettunut käden- ja pääntielle kauniisti vaan nauhan teki ryppyjä, joita en saanut millään painettua suoriksi. :( 

Hännän kiinnitykseen käyttämäni jykevät nepparit olin purkanut kierrtäyskeskuksesta löytyneestä neuletakista. Ne pitivät hännän ihan hyvin kiinni, mutta haluttaessa häntä oli helppo irrottaa pienellä nykäisyllä. Estääkseni asluhameen (jonka ompelin vanhan alushameen helmakappaleesta, johon vain kiinnitin tyllin) valkoista kangasta näkymästä hameen takahalkiosta (tästä halkiosta häntä tuli ulos) ompelin palan hamekangasta siihen. Loput näkyväisyyden peitti liivin helma, joka laskeutui hännän tyven päälle. Pyrin tekemään hameen halkion mahdollisimman pieneksi, jotta sitä voisi tulevaisuudessa käyttää normaalin hameen tapaan. 

Korvat leikkasin kolmioksi huovasta ja kiinnitin ne ompelemalla klipsipinneihin. tällä tavalla korvat oli helppo kiinnittää peruukkiin. Käpäliin kiinniitin ihan tavalliset Seppälän irtokynnet. Kiinnittämiseen käytin pikaliimaa. Täytin sormikkaat vanulla ennen liimaamista ja kynsien kuivuttua poistin vanut. 

Ja kokonaisuus näytti sitten tältä: 

Valmis! eli kohti Ropeconia osa 6

Huomenna se alkaa. Vuoden yksi kohokohdista. Ropecon 2015 avaa ovensa viimeistä kertaa Dipolissa, ennen remontin alkua. Yleensä tässä vaiheessa olen täydessä paniikissa ja juoksen päättömän kanan lailla ja tehdä kymmentä asiaa yhtäaikaa. 

Tänä vuonna hetkittäisistä paniikkimaisista hetkistä huolimatta olen tällä hetkellä rauhallisella mielellä. Ompelin tuossa juuri viimeisen nepparin asuni yläosaan. Asu valmistui siis oikeastaan ihan hyvään aikaan. Sain myös ystävän huomisille syntymäpäiville valmistettua mini pasteijoita, kurkkuleipiä ja täytetyn patongin, Enää jäljellä tavaroiden pakkaus ja sitten voikin lähteä suuntaamaan kohti Otaniemeä.

Tässä muutama kuva asusta, mutta jotta hahmo ei paljastuisi ihan kokonaan ennen aikojaan, tulevat asun esittely kuvat vasta, kun saan conissa kuvattua asun.

Etsii, etsii ja soisi jopa löytävänsä eli kohti Ropeconia osa 5

Tehtyäni inventarion maskeeraustarvikkeisiini totesin, että suurin osa tarvitsemistani tarvikkeista uupui. Oli siis lähdettävä hankintareissulle. Punanaamiosta löysinkin sitten suurimman osan ja siitä sitten piipahdus Eurokankaaseen hakemaan oikeampi sävyistä kangasta. Mutta se mikä koko tässä projektissa on eniten aiheuttanut päänvaivaa on ollut pinkkien tai violettien sukkien löytäminen. Lopulta kierrettyäni kaikki mahodolliset ja mahdottomat kaupat löysin Prismasta pinkit legginssit ja violetit sukkahousut. Näistä monta kokoa liian pienistä sukkahousuista olisikin nyt sitten tarkoitus jollain kikka kolmosella muokata sukat. 

Nyt pitäisi alkaa koota asua kasaan ja alkaa harjoitella maskeerausta ja totutella hampaiden ja piilarien kanssa olemista. Pientä jännitystä alkaa kuplia vatsassa...

jatkuu...

Ei niin suurta edistymistä ettei pientä takapakkia eli kohti Ropeconia 2015 osa 4

Ropeconin alkuun on nyt siis lähes täydellisesti 7 vuorokautta aikaa ja tässä vaiheessahan asu alkaa olla valmis, mitä nyt viimeisiä hiontoja tehdään, eikö niin? No EI. :( 

Täytyy myöntää, että vaikka tällä kertaa aloitin ajoissa on elämä taas tehnyt tepposensa ja tuntuu, että aika jälleen loppuu kesken. Vaikka ei tässä nyt vielä olla paniikkinappulaa etsimässä. 

Häntä on saatu päällystettyä ja täytettyä. Vielä pitäisi sille keksiä kiinnitysmekanismi. Säärystimetkin ovat saaneet päällyksensä ja ne on ommeltu kasaan. Sovitettaessa vain huomasin, että niiden yläosaaan on pakko ommella kuminauha jotta ne pysyvät jalassa. 

Käsineetkin ovat alkaneet peittyä vaikka niiden kanssa olikin pieniä ongelmia. Aluksi tein raidat aivan liian kapeiksi (alempi kuva). Sitten kun raidat olivat kohdallaan ja aloin toista hansikasta päällystämään taisivat aivoni jäätyä, sillä aloin päällystää sitä samoinpäin kuin ensimmäistä, enkä peilikuvana niin kuin olisi pitänyt. Onneksi en ehtinyt päällystää kuin sormet, joten purkaminen kävi nopeasta. 

Eurokankaasta kävin hakemassa kankaat puvun vaatusosaan ja samalla reissulla löysin korviksi sopivaa huopaakin. Virkkaamani korvat, kun eivät oikein toimineen. Ne olivat liian suuret ja vaikuttivat liian raskailta. Huovasta saan myös rekvisiitan rakennettua, sikäli jos ehdin ne tehdä. 

 Mutta samperi sentään. Koska kiireessä en ollutkaan pakannut värinäytettä mukaani jouduin arpomaan kahden liilan sävyn välillä ja kotona sitten tajusin valinneeni juuri sen väärän sävyn. :( Nyt ei auta, kuin kipittää takaisin ja ostaa sitä toista sävyä uudet palat. Nämä saavat nyt sitten täydentää varastoani, kunnes keksin niille sopivan käyttö kohteen. 

Tehtävää siis vielä on, mutta onneksi tässä on myös vielä aikaa ja aikaa vievimmät osat alkavat olla tehtyinä. Nyt vain on pidettävä sormet ristissä, että löydän ne pienet, mutta ah niin tärkeät osaset, jotka tekevät asusta sen mikä se on. 

jatkuu...