Tänään päätin käyttää vapaa-aikani täysin käsitöiden parissa. Niinpä päivä sitten hurahtikin saksia heilutellen ja silitysraudalla tukikankaita kiinnitellen. En ollut suunnitellut viettäväni päivää vain kankaita leikelle, mutta niin siinä sitten kuitenkin vain kävi ja ehkä juuri tästä syystä aloin miettiä itseäni ja suhdettani käsitöihin.
Se ei todellakaan ole ole ollut samanlainen aina. Nuorempana minulta uupui pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys lähes kokonaan. Äitini voisikin varmasti kertoa monista käsitöistä jotka suurella innolla aloitin, mutta jotka ensimmäisen vastoinkäymisen (lue langan solmuuntumisen, väärän piston yms.) vuoksi lensivät kauniissa kaaressa ja muutaman voimasanan saattelemina kaappini kätköihin, muiden hylättyjen käsitöiden joukkoon. Itselleni parhaiten mieleen on jäänyt eräs kaunis kanavatyö, jonka sain lähes valmiiksi, mutta joka myös jäi viimeistelemättä, koska jäljellä olleet muutaman piston yksityiskohdat eivät tahtoneet onnistua.
Silloin kaappini olisi voinut olla nimeltään "
keskeneräiset käsityöt".
Peruskoulun käsityötunneilla muiden tehdessä vaatteita itselleen, päädyin useimmiten valmistamaan vauvan vaatteita. Tämä ei johtunut siitä, että niille olisi ollut käyttäjää lähipiirissä. Ei syynä oli se, että jos satuin tekemään jonkin virheen ja vaatteesta jonka olisi pitänyt olla esim. 74cm vauvalle tulikin 70cm vauvalle sopiva, niin mittavirhettä ei useimmiten huomattu, koska vaatetta ei pystytty sovittamaan. Ja sitten kun "pakollinen käsityö" loppui, niin jäivät käsityöt minun elämästäni.
Vasta vuosien päästä löysin käsityöt uudelleen. Sain käsiini muutaman kauniin kankaan ja päähäni ajatuksen prinsessamekosta jossa olisi vannehame. Vielä tuolloin en tiennyt vaatteiden tekemisestä mitään saatika omistanut ompelukonetta. Lainasin kirjastosta kaavalehden ja kopion sieltä kertakäyttölakanalle kaavat. Monen monta kommelusta eteen tuli, mutta onnekseni sain muutaman vinkin ompelemisesta tietävältä henkilöltä ja sain kuin sainkin valmistettua vaaleanpunavalkoisen prinsessapuvun. Näin vuosien päästä ja hieman enemmän vaatteiden valmistamisesta tietävänä en voisi sanoa sen olleen mitenkään erikoinen, mutta asun juuri valmiiksi saaneena olin siitä erittäin ylpeä. Prosessin aikana olin myös oppinut olemaan antamatta vastoinkäymisten lannistaa itseäni. Pikkuhiljaa löysin kiinnostukseni käsitöihin uudelleen.
Ja vaikka vuodet ovatkin opettaneet paljon ja taidot ovat kehittyneet, kun tietoa vaatteiden valmistamisesta on tullut kerättyä, niin siltikään en ole muuttunut paljon noista ensimmäisistä käsityöajoista. Yhä vieläkin vastoinkäymiset ovat minulle suuria kompastuskiviä. Nykyisin vain olen sen verran oppinut itsestäni, että vaikka saatan purkaa turhautumiseni voimakkaana sanailuna, viskata keskeneräisen työn käsistäni ja poistua paikalta, niin hetken päästä voin jo katsella ongelmaa "uusin silmin". Joskus yllätän itsenikin kärsivällisyydessäni.
Toinen asia joka yhä on olemassa ovat "
keskeneräiset työt". Tälläkin hetkellä minulla on sen seitsemän eri projektia puolivalmiina odottamassa, että tekisin sen loppuun. Tiedän, että järkevintä olisi tehdä yksi työ loppuun ja vasta sitten aloittaa uusi, mutta minä yksinkertaisesti kuulunut niihin, joilla on kymmenen rautaa tulessa ja kolme jäähtymässä, kun yhtä taotaan. Ja kun oikein mietin asiaa, niin keskeneräisille töille löytyy syynsä.
1.
Odottavat työt. Työtä ei voi tehdä loppuun, koska siihen tarvittavaa osasta, materiaalia, kiinnitintä yms. ei ole ehtinyt hankkia tai ei ole löytänyt sopivaa.
2.
Täytetyöt. Käsityöt joita tulee tehtyä silloin, kun on aikaa, mutta jotka väistyvät kiirellisempien töiden alta.
3.
Oheistyöt. Näihin kuuluvat sellaiset käsityöt joita teen esim. tv.tä katsellessa tai luentoa kuunnellessa.
Eli ei siis ole
keskeneräisiä käsitöitä vaan eri luokkiin kuuluvia käsitöitä.
Niin ja tässä vielä tämän päivän leikkuun tulos oli ompeluvalmiit palat kolmeen prinsessamekkoon sekä yhteen viittaan. Palat jakautuvat tällä hetkellä luokkiin odottavat ja täytetyöt, joten katsotaan koska ne valmistuvat. :)
