Jouluvalmisteluja ja vauvalahjoja

Vain viikko jouluaattoon ja useimmissa kodeissa on menossa jouluvalmistelun täydessä vauhdissa. No niin on minullakin. Tänäkin vuonna päätin lahjoa ystäviäni ruokalahjoilla. Viime vuonna ne olivat maustekakkuja ja tänä vuonna valikoitui suklaahippukakku toteutettavaksi. Ja koska itse ihastuin tähän ohjeeseen, joka alkuperäisenä löytyy täältä, niin laitan sen vielä tännekkin.

Suklaahippukakku

200 g voita

2 dl sokeria

3 munaa

2 1/2 dl perunajauhoja

1 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 rkl vaniljasokeria

100 g tummaa suklaata.

Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Rouhi suklaa. Voitele ja korppujauhoja vuoka. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivataineet keskenään, myös rouhittu suklaa. Lisää taikinaan. Kaada vuokaan ja paista 175 asteessa n. 50 - 55 minuuttia. Anna jäähtyä ja kumoa.

Ystävälleni joka puolisonsa kanssa odottaa esikoistaan ja viettää pian joko viimeistä jouluaan kahdestaan tai ensimmäistä kolmistaan päädyin hieman erilaiseen joululahjaan. Hänelle kokosin "herkkutarjottimen". 

 Leivokset koostuivat neljästä bodysta ja parista tumppuja ja sukkia. Yhteen leivokseen piiloutui pipo ja kolme tuttinauhaa. Haalari ja kolme lusikkaa muodostivat tikkarin ja tarjottimeksi kävi satukirja ja kahvoiksi lapasvahdit. Koko komeus sitten sellofaaniin ja pakettikorttina toimi nauhojen alle piiloutuva lasilohikäärme kristallipalloineen. Ystäväni, kun rakastaa lohikäärmeitä. Ideat tähän sain täältä (leivokset) ja täältä (tikkari). 

Lastenhuoneen tapahtumia

Täällä päiväkirjapuolella olen elänyt jo pitkään hiljaisuudessa, mutta syynä tähän on ollut se, että lasteanteatteri-projekti vei aikani niin hyvin, että omile käsityöharrastuksille ei oikein jäänyt aikaa. Nyt kun esitykset ovat jo käynnissä ja esitys on lähtemässä kiertämään eri puolille Suomea niin voi laittaa muutamia kuvia tännekkin. (Kuvat kenraaliharjoituksesta)

HIT eli Helsinki International Theatre loi lapsille suunnatun teatteriesityksen nimeltä Mörri&Möykky - Vauhdikas seikkailu lastenhuoneessa. Tämä lasten villasukissa asusteleva kaksikko joka herää lasten mentyä nukkumaan, sai jopa aikuiset nauramaan tempuillaan. 

Itse olin osa työryhmää jonka vastuulla oli esityksen puvustus sekä tekstiilirekvisiitta, kuten villasukat ja Molla-Maija. Tässä muutamia kuvia esityksestä, mutta laulavan nuken voi tavata vain Mörrin ja Möykyn lastenhuoneessa. Jos siis esitys osuu kohdalle niin suosittelen sitä.

Loppu hyvin kaikki hyvin eli tanssiaisasu osa 8

Epätoivoisen taistelun ja viime hetken korjausten jälkeen saatoin pakata asun matkaan. Pientä pelkoa koin kokonaisuutta purkaessani, olisivatko kaikki osat säilyneet matkan ajan ehjinä. Varsinkin naamio oli suurin pelkoni kode, sillä naamio, josta paljetit ovat rapisseet osittain pois, ei oikein innostanut.

Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja saatoin nauttia ihanasta illasta mukavien ihmisten seurassa ja tanssia yömyöhään. 

Ja vaikka itse suurimalta osalta tanssien välissä (koska aivan kaikkia tansseja en vielä osaa) pyörinkin kameran linssin takana, niin ystävällinen sielu nappaisi muutaman kuvan kokonaisuudestani. Koska en kuitenkaan kovin viihdy linssin etupuolella, niin älkäämme välittäkö rautakankimaisesta poseerauksestani. :)

Tässä vielä kuva asusteistani: naamio joka jo on ehtinyt kadottaa muutaman koristeensa, pääkoristeesta (pantaosa piilotettiin hiusten alle) sekä kaulakorusta, jonka hankin nettikirppikseltä ja johon liimailin koristeet.

Apua! eli tanssiaisasu osa 7

Kolme päivää! Kolme päivää kun kaiken pitäisi olla valmista ja sitten mentiin rytinällä pusikkoon. 

Sain ommeltua yläosana toimivan liivin ja olin huolitellut sen kädentiet sekä pääntien ja olin sovittamassa sitä nähdäkseni kiinnitysten paikat, kun kauhukseni sain huomata, että vielä edellisenä päivänä kauniisti päälle solahtanut vaate ei enää mahtunutkaan. Olen kyllä kuullut ja itsekkin kokenut tätä "vaateteollisuuden salajuonesta", jossa vaatteet kutistuvat kaapissa, mutta vielä aijemmin ne eivät ole kutistuneet ennen sinne kaappiin joutumistaan. 

Ilmeisesti silityskeskukseni höyry oli liikaa tukikankaan materiaalille ja se kuroutui kasaan, joten minulta katosi lähes kymmenen cm ympäryksestä ja näin istuvassa vaatteessa se on paljon. Pakko myöntää, että itku tuli, sillä niin paljon hukkaan valunut työ harmitti. No päästyäni epätoivosta yli, oli leikattava uudet kappaleet (onneksi kangasta oli "ylimääräistä") ja haettava omista varastoista uusi tukikangas, sillä en uskaltanut riskeerata ja käyttää samaa "kutistumisriskin" vuoksi. 

Ja kai tää muuten olisi vielä ollut vain pikku vastaoinkäyminen, mutta kun tuon päällihameen kanssakin on saanut taistella niin alkaa väsymys taas nostaa likaista päätään. Tälläkin hetkellä päällihame odottaa sitä AHAA-elämystä, millä ilveellä saan sen laskokset kannattelemaan koko kankaan painon. Minulla kun etuosa on iso, niin lähes takakappaleen puolelle tulevat laskokset eivät jaksa kannatella poimuja vaan kangas roikkuu edestä, kuin esiliina konsanaan. Tein jopa niin radikaalin ratkaisun, että lyhensin hametta 123cm:stä 103cm:n, mutta ei sekään suurempaa hyötyä antanut.

Viime yönä sitten silitettiin tukikankaat paikalleen, jotta ne ehtivät "levätä", liimailtiin koristeita naamioon ja aloitettiin laahuksen koristelut. Tuntuu, kuin miljoona juttua pitäisi vielä ehtiä tehdä ja vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja. Tulikohan haukattua liian suuri pala?

Tässä muutama tunnelma kuva työn edistymisestä:

"Tyylin" täydennystä kirpputorilta

En ollut uskoa silmiäni, kun näin tämän aarteen eilen kirpputorilla.

 Nyt kun 40:ntä alkaa olla ihan kulman takana, niin nämä sopivat täydentämään "ikärouvan" lookin. Näiden takaa sitä onkin hyvä sitten tiirailla tanssiaisia ja pitää huoli, ettei mitään "moraalittomuuksia" pääse tapahtumaan. Ainona haittana on vain, että lasien vahvuus on hieman liian kova joten täytyy vielä etsiä optikko joka vaihtaa linssit hieman sopivammiksi.

Epätoivoa ja oivalluksia eli tanssiaisasu osa 6

Tanssileiri on jo melkein nurkan takana ja minulla alkaa paniikki nostaa päätään. Valmiina tai lähes valmiinahan on nyt alushame ja välihame, mutta vielä tekemättä on sekä pusero, liivi, että päällihame. Lisäksi olisi vielä valmistettava naamio ja haaveissa pyörii myös "pyrstö", jonka valmistuminen jää nähtäväksi. Tärkeimpinä olisi nyt yläosat ja päällihame. 

Päällihameen kappaleet sainkin jo leikatuksi, mutta koska tiesin jo ennen aloittamistakin, että juuri yläosan kanssa tulee olemaan eniten tekemistä, niin päätin siirtää hameen kappaleet hetkeksi syrjään ja keskittyä liivin proton valmistukseen. Tai no pitäisi oikeastaan sanoa protojen, monikossa, sillä ensimmäinen ja toisen proton jälkeen oli vielä tehtävä kolmas, koska liivi ei istunut vieläkään. Tässä vaiheessa alkoi epätoivo nostaa rumaa päätään. Alkoi tuntua, että en saa aikaiseksi toimivaa yläosaa. 

Ongelmana kun on, että olen yläosasta pienempi kuin alaosasta. Eli yläosa istuu hartioista ja rinnanympäryksestä, mutta kadonneen vyötärön kohdalle sitten tarvitaankin jo paljon enemmän tilaa. Ja kun katselee viktoriaanisia asuja niin suurimmassa osassa, jos ei lähes tulkoon kaikissa on hyvin kapea ja istuva vyötärö. Ja minulla ei ole sellaista, eikä edes korsettia jolla kursia kasaan. Ja vaikka olin jo kolmasti muokannut kaavaa lisäämällä siihen "väljyyttä" jonka maha vaatii, ei se vain toiminut. Luovuttaminen alkoi tuntua houkuttelevalta. 

Sitten päähän pälkähti, että kyllähän tuohonkin aikaan naisilla vatsa kasvoi, joten äitiysvaatteissa saattaisi olla ratkaisu. Joten eikun kaivelemaan Pinterestiin kokoamiani kansioita.(kaikki alla olevat kuvat on lainattu Pinterestistä) Ja sieltähän löytyi. Ja vaikka en nyt aidosti olekkaan raskaana, antavat ne pientä toivoa. 

1879

1880

1870

Näitä asuja katsellessa vain iski epävarmuus yläosani pääntien sopivuudesta. Olin edellisellä Tallinnan reissulla juuri hankkinut kaavat tätä asua ajatellen ja siinä oli tuo minun ihailemani pääntie, mutta kaikissa näistä asuista pääntie oli hyvin "suljettu". Mutta sitten aloin käydä läpi lisää ajan pukuja ja löysin nämä, joissa on juuri tuo pitkänmallinen neliö pääntie.

1878

1878

1879

Kolmannessa sovituksessa aloin miettiä millaisekse minun tulisi muokata yläosani helma, sillä käyttämäni kaava on osa mekkoa, jolloin sen olisi tarkoitus kiinnittyä hameosaan. Toisaaltaan vatsani vaatimat kaavamuutokset, myös muokkasivat sitä niin, että se ei sellaisenaan oikein näytä hyvältä. Sitten löysin muutamia asuja joissa helma ei ollut perinteisen tasainen tai pyöreä. Toisaalta mahdollisuus muokata helmaa, myös mahdollistaisi rakentaa siihen "istumisvaran", siis sen lisätilan, jonka vatsa vaatii istuttaessa. 

1872

1878-84

1874-76

Tässä vaiheessa tajusin, että saatan olla kiipeämässä takapuoli edellä puuhun. Sovittaessani yläosaa en ollut tullut miettineeksi miten paljon hame tulee tarvitsemaan tilaa. Yläosahan tulee takana hameen päälle ja tässä tapauksessa kolmen hameen. Hups...

Ja jotta voin sovittaa protoa hameiden päälle on minulla oltava kaikki hameet, joten taitaa olla paras valmistaa päällihamekkin ensin ja keskittyä vasta sitten uudelleen yläosaan. 

osa 7

Välistä asiaa hameesta eli tanssiaisasu osa 5

Tässä puvussa hameita riittää. Saatuani alushameen (eng. petticoat) valmiiksi oli vuoro alkaa valmistaa "välihametta" (eng. underskirt) sillä tämä tulee alushameen päälle ja tämän päälle tulee vielä toinen hame. Kokonaisuudessaan siis kolme hametta. Ja vuosisadalla saattoi alushameita olla useampiakin. 

Päädyin valitsemaan välihameen väriksi mustan koska ajatuksenani on, että voin käyttää samaa hametta myöhemminkin ja valmistaa siihen erilaisia yläosia ja päällihameita. Tälla tavalla asu näyttää "uudelta" ja pienen asuntoni karderobi ei pääse ylipursuamaan. Ja samalla se myös antaa loistavan pohjan asun muille väreille loistaa kirkkaina. Eurokankaasta löytyi perus polyesterisatiinia ja vaikka se ei olekkaan aikakauden asuille ominainen valinta oli hinta merkittävässä osassa valintaa. Ehkä joskus minulla on varaa valmistaa asu silkistä. Vaikka jos nyt kuitenkin ensin saisi tehtyä edes sen oikean keskiaika puvun. Noh saahan sitä haaveilla... 

Välihameen valmistus, saatuani kappaleet leikattua, meni yllättävän mutkattomasti vaikka hieman yllätyksenä tulinkin, että helmapoimutelmaa ei ommellakkaan helmaan, kuten alushameessa vaan se kiinnitetään hameen helman päälle. Niin ja en ensi alkuun huomannut jättää takasivusaumaa auki n. 8" matkalta, mutta onneksi sen sai korjattua vähällä vaivalla. Jouduin myös jälleen ompelemaan vyötärökaitaleen ennen helmakäännettä, sillä kaavan mukainen 40" (n. 100cm) pituus vaikutti liian pitkältä. Minun oli siis nähtävä hame "valmiina" alushameen päällä jotta näkisin helman mahdollisesti vaatiman lyhennyksen määrän. Tässä vaiheessa huomasin, että alushameen vyötärökaitaletta on pienennettävä reilusti, sillä nyt se valahti selänpuolelta, kangasmäärän painon vuoksi. 

Ja aivan kuten arvelinkin, niin sovittaessani hametta alushameen päälle huomasin, että helmassa on 2" eli n. 5cm liikaa pituutta. Tämä "liika pituus" sai minut miettimään mahdollisuuksia rakentaa röyhelöstä irroitettava ja käyttää ylimääräistä pituutta piilottamaan kiinnityskohdat, mutta koska asiassa on liian monta kohtaa jotka on ajateltava loppuun ennen aloittamista, päätin jättää välihameen nyt hetkeksi sivuun ja saatuani ratkaistua "ongelmat" palaan sen pariin. Seuraavaksi olisikin sitten päällihameen ja yläosan vuoro.

osa 6

Alushameen kahinaa eli tanssiaisasu osa 4

No niin pääsin sitten viimein ompelemaan alushametta kasaan, leikkaamistani paloista. Ja aivan kuten tuntuu olevan sääntö niin niin tämänkin projektin kanssa hetki menee hyvin ja sitten tulee ongelmia. Etukappaleen ja sivukappaleiden muotoslaskosten ompelu sekä kappaleiden yhdistäminen sujui ihan mukavasti eikä edes takakappaleen ompelemisen kanssa vielä tullut ongelmia, mutta...

En tiedä mikä olisi virallinen nimitys tälle kappaleelle (eng. flounce), mutta päädyin tässä käyttämään nimitystä takakappaleen alaosa. Kaavassa annettiin mahdollisuus valita joko suora tai laskostettu versio. Päätin itse valmistaa laskostetun version, koska näin hame saisi hieman enemmän nostetta. Kanagasvalintani vain tuotti tässä kohtaa ongelmia, sillä koska kangas on hyvin liukas ja "eläväinen", oli leikatessa tapahtunut kankaan liikkumista mistä johtuen suorat linjat eivät olleet täysin suoria. Ja kun mittailin laskoksia kankaaseen reunasta sain huomat ommeltuani laskokset, että ne eivät pysyneet tasaväleisinä.

Hetken aikaa houkutti ajatus, "se on vain alushame, se ei näy mihinkään ja se on mun oma hame, joten voin antaa olla", mutta niin vain päädyin purkamaan laskokset ja yritin silittää prässit uudelleen suoriksi. Toisella yrittämällä, sain laskokset hieman paremmin paikoilleen, vaikka eivät ne nyt aivan tasaisia olleet vieläkään. Olin kuitenkin huomattavasti tyytyväisempi lopputulokseen.

Helmakäänteiden kanssa oli hieman samaa ongelmaa, sillä sielläkin leikkatessa kangas ei ollut pysynyt aivan paikallaan, mutta sain käänteen ommeltua siistiksi ja olin siihen aivan tyytyväinen. Ohjeessa neuvottiin tässä vaiheessa (kun molemmat takakappaleet on yhdistetty ja ommeltu sivukappaleisiin) kiinnittämään helmapoimutelman, mutta epäilys alkoi nostaa päätään.

Kaavoissa sanottiin, että hameesta tulee 38" pitkä eli n.95cm, vyötäröltä lattiaan. Mittausteni mukaan tämän olisi minulle sopiva mitta, mutta voidakseni vielä helposti muokata pituutta päädyin kokoamaan hameen vyötärökappaleeseen, jotta voisin nähdä miten hame asettuu päällä. Tässä vaiheessa huomasin, että olen aivan liian "nalkkiutunut" nykyaikaisten vaatteiden rakenteeseen, sillä jouduin lukemaan ohjeet kolmasti ennen, kuin todella uskoin, että vain takakappale poimutetaan vyötärökappaleeseen. Jotenkin vain oli vaikeaa uskoa, että 53cm leveä takakappalaan puolikas poimutetaan 17 cm leveään vyötärökappaleen puoliskoon.  Ja kuitenkin kun olin sen poimuttanut sain huomata, että se olisi mennyt hyvin puolta pienenpäänkin tilaan. Minä epäuskoinen.

Saatuani hameen koottua (helmapoimutelmaa lukuunottamatta) huomasin, että mittauksissani oli tullut virhe ja vyötärökaitale oli minulle liian suuri. Koska olin juuri saanut kaiken ommeltua siististi kiinni, ei purkaminen ja uudelleen aloittaminen oikein houkuttanut ja päätinkin, että kiristän vyötärö sitten vaikka hakaneulalla, mutta juuri nyt en aijo sitä tehdä uudelleen.

Kaavassa oli mainittu, että aikakauteen sopii niin eri materiaalista kuten esim. pitsistä tai samasta materiaalista helmapoimutelman valmistaminen. Itse tein omani samasta kankaasta, sillä pitsivarastossani ei ollut mitään sopivaa juuri nyt ja rajallinen budjettini ei oikein sallinut ostaa sellaista. Helmapoimutelmalla oli pituutta lähes seitsemän metriä ja koska olen kokenut sen ärsyttävän hetken, kun poimutuslanka katkeaa ja joudut aloittamaan alusta. Halusin vähentää tätä mahdollisuutta ja omepelin poimutuslangan sik-sakilla ja käytin poimutuslankana 40:stä. Ja vaikka 6,45 metrin ompelemiseen menikin hetki oli poimuttaminen nopeaa.

Ensimmäinen osa siis silitystä vaille valmis. Tästä on hyvä jatkaa...

osa 5

Pienin askelin eli tanssiaisasu osa 3

Alku viikosta posti toi mukanaan jo aivan liian pitkään odottamani kaavat. 

Näillä olisi nyt sitten tarkoitus rakentaa tanssiaisasun alaosa. Odotin sormet syyhyten, että pääsisin kopioimaan kaavoja ja leikkelemään kankaita, joista kylläkin osa vielä puuttuu vaikka Eurokankaasta ja omista varastoista osan jo löysinkin. Vaan niinpä niin. Elämällä on tapana hidastaa kurveissa ja huomasin, että viikko hurahti melkoista vauhtia töissä. Noh piti sitten ottaa vähän velkaa ja jatkaa jatkaa päivää yöstä, mutta tulipahan kaavat kopioitua. 

TV:n (Truly Victorian) kaavoissa on melkoisen hyvin huomioitu myös meidät suurempien kokojen käyttäjät, mutta koska en aivan mahtunut heidän mittataulukkoonsa, jouduin tekemään pieniä muutoksia. Muutosten teko oli kylläkin todella helppoa, oikeastaan vain muutaman sentin lisäämistä reunoihin. Tämä oli aivan ihanaa, sillä jo pelkäsin joutuvani tekemään suuria muutoksia linjalla "leikkaa-liimaa-askartele"

Ja koska perustuksistahan se talokin lähtee oli minunkin aloitettava alushameesta. Siis siitä joka tulee alimmaiseksi. Englanniksi petticoat. Aidostihan se tulisi valmistaa puuvillasta, mutta koska kaapissa sattui olemaan tämä kangas

päätin, että oijon tässä suhteessa mutkia ja vaikka autenttisuus lentääkin ikkunasta niin budjetti pysyy tiukasti kuosissa. Materiaalin koostumusta en osaa sanoa, mutta selkeää tekokuitua ja koska se on vuosien ajan seissyt varastossa oli osaa rypyistä mahdoton saada suoraksi. Kankaan levys myös aiheutti hieman päänvaivaa, sillä kaavoissa oli leikkuusuunnitelmassa oli käytetty 45" kankaan leveyttä (n. 112,5cm) ja minun kankaani vaihteli 110 ja 112 cm välillä. Päädyin sitten leikkemään palaset siten, kuin ne parhaiten saa joten osa paloista leikattiin "vääräänsuuntaan". Ajattelin, että koska kyseessä on alushame niin sillä ei ole niin väliä, siftaako kangas hieman eri tavalla eri kohdissa.

Valmiit palat leikattuina. Tästä on sitten hyvä jatkaa.


Osa 4

Mennään hiljaa markkinoille, kun aamu sarastaa....

Aurinko helli syyskuista viikonloppua ja hyvä olikin, sillä tänä viikonloppuna vietettiin Pukkusaaressa, Sommelo ry:n järjestämiä muinaismarkkinoita. Itsekkin sitaisin muinaispukuni lautanauhvyöllä kiinni ja lähdin markkinoille. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta vaikka markkinoita onkin järjestetty jo aijemmin. 

Aivan kuten kunnon markkinoilla kuuluukin oli tarjolla paljon kaikenlaista ostettavaa. Tarjolla oli niin käsityöläisten taidonnäytteitä, kuin muinaisia herkkujakin. Olipa markkinaväen viihdykkeeksi paikalle saatu niin soittoniekkoja, kuin laulajattariakin (Inehmo). Lisäksi väellä oli mahdollisuus nauttia soturien koreudesta, sillä molempina päivinä nämä korskeat urhot kisasivat taitolajeissaan sekä antoivat näytöksen taistelutaidoistaan. 

Ja vaikka paikalla olikin paljon kotimaisia muinaisajan- sekä historian harrastajia eri yhdistyksistä (Sommelo ry:n sivuilta löytyy osallistuneet tahot) oli mukana väkeä myös balttianmaista. Muinaispukunäytöksessä olikin mahdollisuus tutustua muiden maiden pukuihin. 

Tunnelma markkinoilla oli lämmin ja iloinen ja vaikka kertani olikin ensimmäinen ei tämä takulla jää viimeiseksi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan ensi vuonna. 

Ja mikä minusta parhaiten kuvasti tapahtuman ilmapiiriä oli tämän kuvan ottohetki.
(Kiitos Sommelo ja Harmaasudet)