Valmis! Tai no melkein...

Lautanauha vyöni valmistui viimein. Kauan se vei, mutta toisaalta työn valmistumista hidasti se tosiasia, että kun ainoa sopiva pöytä johossa työskentely oli edes jollakin tasolla mahdollista (lue vain hieman kumartuneena), sijaitsi keittiössä niin viritelmät oli purettava ja koottava aina uudelleen. Ja vaikka vyötä voisikin käyttää jo nyt sellaisenaan oli minulla ajatuksena kiinnittää siihen jonkin moinen solki, jolla vyö pysyy kiinni. Löysinkin kätköistäni mielestäni hienon ja sinnepäin sopivan soljen, mutta jotenkin jäin vielä miettimään haluanko sittenkään "uhrata" sitä tähän vyöhön, jos vaikka jossain vaiheessa saisin aikaiseksi paremman. Samoin vielä on päättämättä letitänkö langanpäät vai annako niiden jäädä vain roikkumaan vapaina helmaan. 

Vyötä valmistaessa huomasin, että jälleen kerran työn edetessä opin uutta. Tähän saakka olen yrittänyt "loimia erottamalla" ja kudelankaa kiristämällä saada vyön siistiksi, mutta nyt kun työskentelin niin aloin tajuta, mitä hyötyä langan "iskennästä" on. Harmittaa vain, että opin tämän vasta vyön puolivälissä. No ensikerralla tiedän paremmin, sillä iskemisellä saa selkeästi kauniimpaa jälkeä. Vyöhön tuli myös alkuvaiheessa pari kertaa virhe kuvioon, sillä olin onnistunut pyöräyttämään lautoja ilman, että kudelankaa oli pujotettu ja tämä aiheutti pidemmän lankajuoksun kuvioon. Ja vaikka tiedän, että niitä on lähes mahdoton kenenkään nähdä vyöstä käytössä, niin itse ne tiedän ja ne jossain määrin harmittavat, mutta näillä mennään. 

Tässä käytetty malli alkuperäisvärityksellä.

(http://eqos.deviantart.com/art/Tablet-Weaving-Patterns-4-299707952)

Pääsiäinen 2013

Täksi pääsiäiseksi päätin täytekakun sijaan valmistaa kuppikakkuja. Ja kun Kinuskikissan blogista löysin herkullisen ohjeen oli päätös helppo tehdä. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen päädyin käyttämään minttukrokantti-suklaata ja voin luvat, että toimii. Ja samaa ohjetta käytin myös valmistaessani muorille, joka ei ole suklaan ystävä, vaniljaisia kuppikakkuja. 

Minttusuklaamuffinssit

12 kpl isoja tai 15-20 pientä

150 g voita

1,5 dl sokeria

2 munaa

3,5 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

2,5 rkl kaakaota

1,5 dl maitoa

100 g minttukrokanttisuklaata rouhittuna

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen. Yhdistä jauhoihin leivinjauhe sekä kaakao ja sekoita taikinaan vuorotellem maidon kanssa. Lisää lopuksi suklaarouhe. Jaa vuokiin ja paista 175 asteessa n. 15 min. 

(jos haluaa vaaleita: korvaa kaakao samalla määrällä perunajauhoja ja lisää joukkoon halutessasi vaniljasokeria/-uutetta)

Kuorrute

200g maustamatonta tuorejuustoa
130g pehmeää voita
5 3/4dl tomusokeria
1 tl vaniljauutetta / vaniljasokeria
1 tl sitruunamehua
(haluamaasi elintarvikeväriä)

Vatkaa voita kunnes se on kuohkeaa. Lisää joukkoon loput aineet. Sekoita tasaiseksi. Nostele pursotinpussiin ja laita n. 30 minuutiksi jääkaappiin jotta kuorrute hieman jähmettyy. Kuorruta leivonnaiset ja koristele haluamallasi tavalla esim. suklaarouheella.

Pientä edistymistä

Tanssiaispuku -projekti etenee, sillä käännettyäni ympäri puoli asuntoa, löysin kadoksissa olleen silkkikankaan. Ajatuksenani on, että kankaasta tehdään vuoraus isoihin hihoihin sekä ommellaan hihojen yläosaan koristenauha, jollaisia asuissa monasti oli. 

Koska halusin nauhaan jonkinlaisen "ornamentin", oli aloitettava mallin etsintä. Surffatessani saatoin vain ihailla kaikkia niitä upeita kirjailuja joita ihmiset ovat tehneet. Kovin montaa minun projektiini sopivaa mallia en löytänyt, mutta tähän ihastuin. Ikävä kyllä nyt kun yritin etsiä kuvaa uudelleen en löytänyt sitä, joten en valitettavasti pysty kirjoittamaan linkkiä alla olevaan kuvaan.

Joten kun malli oli löytynyt, jäljensin kuvion silkkipaperille, josta siirsin sen kopiopaperille, monistaen sen pidemmäksi. Monasti aijemmin olen piirtänyt kirjottavan kuvion kankaalle, mutta tällä kertaa en oikein uskonut sen toimivan, joten oli kehitettävä uusi keino. Päädyin kopioimaan mallin kuitukangaspohjaiselle tukikankaalle ja kiinnittämään sen silkille. Tämän jälkeen harsin kuvion mukaisesti ompelulangalla, jonka uskoin "katoavan" kirjailun alle. 

Aikomukseni oli tehdä kirjonta villalangalla, joten aloitin kirjomisen purkamallani villalangan säikeellä, käyttäen ketjupistoa, koska se hieman muistuttaa keskiajalla käytettyä halkaistua pistoa. Lanka kylläkin kesti hyvin, mutta se alkoi pikkuhiljaa hiutua, joten pistoista alkoi tulla ohuempia ja koska se ei näyttänyt kauniilta, purin työn alkutekijöihin. Koetin seuraavaksi varsipistoja, jonka tyyppisillä pistoilla päättelin alkuperäisen kirjonnankin tehdyn. Nyt kokeilin kahden säikeen villalankaa, mutta se ei kuitenkaan toiminut mieleni mukaan vieläkään, joten olin jälleen alkutekijöissä. Hetken epätoivon jälkeen päädyin purkamaan harsintani ja aloin ommella metallisella kirjontalangalla. Tällä hetkellä alku näyttää lupaavalta, mutta hieman "pelottaa", jos homma ei sittenkään toimi, joudun aloittamaan aivan alusta. 

Tyyntä myrskyn edellä?

Okei, nyt taas alkaa homma oleen sen verran hallussa, että alkaa tuntua kuin tästä voisi sittenkin tulla jotain. Puoli iltaa siihen meni, mutta sain kuin sainkin hahmoteltua kaavat asuuni ja jonkin aikaa niitä pyöriteltyäni jopa asettumaan ne siten, että kankaista voisi jonkin näköisen asun saadakkin. Tässä tulos:

Paperin mittojen vuoksi jouduin käyttämään normaalin 1/4 osan sijaan 1/8 osan mittakaavaa ja se hieman rasitti lisää jo entisestään rasittuneita aivosoluja, mutta ainakin kaikki palat pitäisi saada kankaista leikattua. Mutta ei voittoa ilman tappiota ja se on tällä kertaa se, että valmistamani ei tule olemaan keskiaika-asu vaan keskiaikaista asua muistuttava tanssiaisasu. Tämä siksi, että asuni ei tule täysin vastaamaan historiallisia käsityksiä keskiaikaisesta asusta. Mutta joko näin tai sitten en olisi saanut asua tanssiaisiin. 

Ja kankaista puheenollen niin nämä sitten valikoituivat asuun, sillä minulle täysin tuntemattomasta syystä olen onnistunut piilottamaan itseltäni 5 metriä silkkikangasta, josta kaavailin valmistavani osan asua. No näillä mennään. 

"Ei tästä tule mitään"

No siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Pengottuani kangasvarastoani sain todeta, että lähes mihin muuhun aikakauteen tahansa olisin voinut löytää sopivaa kangasta, mutta juuri sitten keskiaikaseen asuun ei. Tai no kyllä löytyy mutta...

Saldona on n.3 metrin pala keskipaksua, vaaleaa pellavan väristä pellavasekoitekangasta (josta kerroin täällä), n.5 metriä ohuehkoa, vaaleanpunaista pellavasekoitekangasta (josta kerroin täällä), 2,80 metriä ohutta kellertävää pellavasekoitekangasta sekä 2 kpl:tta purppuran väristä pellavakangas verhoa sekä 5 metriä kullankeltaista silkkikangasta (jonka aitous?). Niin kyllähän noista valmistaisi useammankin asun, mutta kun matkassa on muutama ihan"pikku" mutka. Ajalla tyypillisesti rikkaat käyttivät kirkkaita värejä asuissaan. Kankaita voisi värjätä, mutta koska budjettini on hyvin rajallinen ja lopputuloksen onnistuminen epävarmaa on värjäys ajatus pois suljettu ja samalla pois sulkeutuu vaaleanpunainen kangas. Sitä ei oikein voi hyvällä tahdollakaan sanoa ajalle sopivaksi väriksi. Ja sama on oikeastaan purppuran värisen kankaan kanssa, sillä se on sen verran tumma, että se ei oikein taida käydä kasvivärjätystä. Jäjelle jäävät siis pellavan värinen ja kellertävä kangas sekä silkki. 

Näistä varmasti saisin asun, jos vain olisin normikokoinen, mutta kun en ole. 

Ajatukseni pitkästä päällimekosta isoilla hihoilla saan haudata, sillä kangas ei millään riittäisi molempiin. Joko isot hihat ja selkeästi vajaa mittainen helma tai täyspitkä helma, mutta pienet hihat. No löysin kyllä muutaman kuvan, joissa naisilla oli alusmekon päällä tunika, mutta jostain syystä jotenkin vierastan ajatusta omalla kohdalla. Ja kun en käytä mekkoja, niin olisi kiva edes nyt pukeutua sellaiseen. Jotenkin nuo kaksi viimeistä asua vain ovat "naisellisempia". 

Periaatteessa, jos mittaukseni pitävät yhtään kutinsa niin jotain tuon viimeisen kuvan tyyppistä hihaa voisin saada tehtyäkin tuosta keskipaksusta, pellavan värisestä palasesta, mutta tiukille se menee. Ja sitten ongelman oikeastaan luo aluspuku. Jäljelle kun oikeastaan jäävät väärän väriset verhot ja ohut kellertävä pellavasekoitekangas. Verhojen pellava on todella karkeata ja jotenkin ajatus siitä ihoa vasten ei sytytä joten alle pitäisi tehdä paita ja silloin taas eteen tule kysymys; tuleeko asussa kuuma? Ja toisaalta väri on sen verran teollinen, että rikkoisiko se pahasti asun teemaa? Ohuesta kankaasta saattaisin juuri ja juuri saada tehtyä alusmekon, mutta toimiiko se raskaamman kankaan alla? Mietin sitäkin, että voisinko tehdä päällimekon helmaan "jatkokaitaleen" silkistä? Jos sitä sitten käyttäisi myös vaikka hihojen vuoraukseen ja koristenauhoihin. Ja mitenkäs sitten ratkaista alusmekko. Toimiiko silkki raskaamman kankaan kanssa? Voisiko alusmekon sijaan tehdä vain lyhyehkön tunikan? Tuntuu, että koko ajan herää vain uusia kysymyksiä ja pitäisi alkaa tehdä päätöksiä. Tällä hetkellä vaan epävarmuus vaivaa. 

Hyvin suunniteltu, puoliksi valmis?

Viimein vyöprojektini alkaa olla siinä pisteessä, että siitä voi jo alkaa puhua vyönä, on aika alkaa miettiä varsinaista pukua. Leirin sivuilla oli teemasta mainittu näin: 

" Kevään tanssileirin teemana on keskiaika. Lauantaina järjestetään historialliset pidot, joihin vierailta toivotaan keskiaikais/renessanssiaikaista pukeutumista. Keskiajaksi määritellään aikakausi joka alkaa 500- luvulta ja päättyy vuoden 1520 tienoille" 

Itse henkilökohtaisesti pidän enemmän luokitelmasta jossa keskiajaksi rajataan vuodet n.500 - 1400, vaikka suomessa sen katsottaisiinkin päättyneen vasta 1570. Renessanssin aikaiset puvut ovat kyllä todella kauniita, mutta päädyin keskiaikaiseen asuun koska uskon omaavani sille hieman enemmän käytöä. 

Ok. Keskiaika siis valittu, mutta koska keskiaika voidaan jakaa kolmeen eri "aikaan" eli varhaiskeskiaikaan, sydänkeskiaikaan ja myöhäiskeskiaikaan ja koska jokaisella ajalla on hieman erilaiset tyylisuunnat niin piti päättää minkä ajan puku lähden tekemään. Hyvin karkeasti sanottuna; mitä pidemmälle keskiajassa menee sitä istuvampia vaatteet olivat, koska sakset ja käsityöläisten taidoit kehittyivät sekä ristiretkeläiset toivat napit vaatteisiin. Surffailtuani netissä aloin kallistua entistä enemmän tyylillisesti myöhäisempään keskiaikaan, sillä halusin jotakin "juhlallisempaa", mutta ajatus ahtautumisesta vartalonmyötäiseen asuun ei oikein kiehtonut. Myös muutama pikku seikka aiheutti päänvaivaa ja joihin olisi löydettävä ratkaisu...

1. Siinä missä keskiajalla vaatekertojen tehtävä oli pitää henkilö lämpimänä kylmissä linnoissa, ei minulla ole sitä ongelmaa. Kokeneempi tanssijoita kuunneltuani olen ymmärtänyt, että tansseissa tulee aina kuuma vaikka olisi kuinka kevyttä ja hengittävää päällä. 

2. Keskiajan naisen puvun helmat peittivät jalat ja usein puku saattoi jopa laahata maata. Laahaava helma ei oikein toimi vauhdikkaiden tanssien kanssa ja näin vielä aloittelevalla tanssijalla jo pitkä helmakin saattaa aiheuttaa kompastumisriskin.

3. Keskiajalla pukujen materiaalina käytettiin pääsääntöisesti villaa sekä pellavaa, joiden väritys aikaansaatiin kasvivärjäyksellä. Teollisestivärjättyjen aikakauden kankaista menevien materiaalien metsästämiseen voi mennä aikaa ja rahaa. Ja molemmat ovat minulla rajalliset.

4. Monissa aikakauden puvuissa näkee nyörityksiä selässä, hihoissa tai kyljissä. Aatelisnaisilla oli palvelijat avustamassa pukeutumisessa, mutta minulta tämä ylellisyys uupuu.

Jonkin aikaa asioita punnittuani tulin siihen tulokseen, että oikaisen siinä missä tarvitsen, mutta yritän pysyä ajalle uskollisena siinä missä pystyn. Päädyin ajatukseen, että valmistan yksinkertaisen bliaut:n sekä aluspuvuksi kirtlen. Nyt edessä on vain se suurin työ, puvun valmistaminen...

Josko viimeinkin valmista?

Projekti on vasta alkuvaiheessaan mutta muutaman kerran olen jo ollut heittämässä hanskoja tiskiin. Sain maitopurkeista tekemäni laudat ihan hyvin valmiiksi ja langoituskin meni ihan hyvin ja alkuunkin päästiin nauhan teossa, mutta jostain syystä n. 10 cm jälkeen homma alkoi mennä pöydän alle. Homma epäonnistui, joten päätin jättää hieman väliä ja aloittaa uudelleen. Ja sama tapahtui uudelleen. Meni aikansa ennen, kuin tajusin miksi kuvio alkoi jotenkin venyä muodottomaksi. Olen tähän saakka kiinnittänyt langat kaapin oveen, mutta nyt nauha oli leveämpää, eivät langat asettuneet oikein vaan alkoivat vetää mikä aiheutti kuvion sotkeentumisen. Ja pakko myöntää, että siinä vaiheessa aloin olla valmis paiskaamaan laudat seinään ja saksimaan langat silpuksi. Onnekseni kuitenkin päätin vain istahtaan netin ääreen, sillä sieltä löysin sivun joka antoi ratkaisun ongelmaani. 

http://www.theloomybin.com/doc/cwloom/index.html sivulla oli kuvattuna hyvin helposti rakennettavan ja yksikertaisen tavan rakentaa "laudan teko kehikon". Valitettavasti vain kaapistani ei löytynyt sopivaa ovenkahvaa joten päädyin ostamaan neljä kappaletta puristimia, joilla sain rakennettua oman versioni kehikosta. Hieman säätämistä tarvittiin, mutta niistä päästiin muutamalla paksulla Aku ankan taskukirjalla. 

Nyt nauha alkoi muodostua melko vaivattomasti vaikkakin puristimieni muodon vuoksi istuminen työn ääressä oli äärimmäisen hankalaa, joten työtä on tehtävä seisten. Pöytä vain on sen verran matala, että nauhaa pysty kovin kauan tekemään. No onnekseni siihenkin löytyi apu Lankadontista. Siellä on myynnissä louskuja joilla saan nauhan kiinni vyöhön, jolloin saatoin kiinnittää nauhan itseeni ja tehdä työtä istuen. Samalla päädyin tilaamaan myös joukon lautoja jotka on valmistettu paksusta pahvista. Lousku oli hieman erilainen, kuin sivustolla ollut kuva, mutta toisaalta hintakin oli edullisempi. 

Soutaa huopaa, soutaa huopaa...

Olen joskus kuullut sanottavan, että kaikki mikä voi mennä pieleen, yleensä mene pieleen. No niin ainakin tuntuu tämän projektin kanssa. Käytin viikonlopun siihen, että valmistin kirpputorilta ostamistani pelikorteista itselleni uudet" laudat", kun edelliset jotka tein kirjoituslehtiön taustapahvista eivät riittäneet valittun kuvion tekemiseen. Sitten värikynät sauhuten pähkäilin eri mallien välillä ja sommittelin lankojeni värejä kuvioihin. Hieman ongelmia tässä vaihessa oli lankojen kanssa. Viisaintahan olisi ollut valita malli ja hankkia langat sitten tarpeen mukaan, mutta koska minulla langat jo oli, oli minun sommiteltava lankoja mallin mukaan. Tämäkään ei varsinaisesti olisi tuottanut ongelmia jos malli olisi ollut suht yksinkertainen ja lautojen määrä pieni. Mutta...

Pitihän minun sitten valita juuri se malli jossa lautoja on enemmän ja malli hieman monimutkaisempi. No juu sen verran kuitenkin pysyin ruodussa, että en valinnut ryhmittäin käännettävää mallia, vaikka ne olivatkin niin kauniita. Ehkä sitten, kun oikeasti osaa tehdä lautanauha vöitä, sillä nyt aloittamani vyö tulee olemaan neljäs tekemäni vyö. Tai no kahta ensimmäistä en ihan menisi laittamaan samaan kategoriaan lautanauha vöiden kanssa. Ensimäinen oli tavallisesta sukkalangasta tehty vyö jonka malli oli enemmänkin kansallispukujen ajalta. Vyö oli käytössä muutaman kerran, mutta päätyi lopulta puretuksi. Toisen vyöni kanssa jouduin tilanteeseen, jossa piti saada valmista pikaisesti ja budjetti oli äärimmäisen rajoitettu, joten tulin tehneeksi virheen lankojen kanssa toistamiseen. Löysin kaupan alelaarista hyvin edullisesti tällaisia lankoja.

Toimivat varmasi hyvin neuleessa tai sukissa ihan hyvin, mutta lautanauha vöihin näitä ei voi suositella. Lanka toimii periaattessa ihan hyvin(värit on mitä on), ei nukkaannu helposti, ei katkea, mutta paksuus on sellainen, että jos niitä aikoo käyttää, niin lautojen suunnitellun määrän saa puolittaa, jos ei halua vyöstä paksua. Itse tajusin lankojen vaikutuksen vasta, kun valmistin vyö Novita Wool -langasta, käyttäen samaa vyömallia. 

Tällä kertaa langat ovat ohuita ja täyttä villaa, mutta niitä oli ensinnäkin aivan liian vähän pystyäkseni valmistamaan tarpeeksi pitkän vyön haluamallani mallilla. Tämän ratkaisin päätöksellä, että teen lyhyemmän vyön, koska mallista en ollut valmis luopumaan. Ja eikun pätkimään lankoja sopivan pituisiksi. Ja tähän asti kaikki olikin hyvin:

Valitettavasti sain kantapään kautta huomata, että pelikorteista tehdyt lautani eivät toimineen mallin kanssa. 24 ohutta lautaa eivät jaksaneet "kannatella" lankamäärää vaan ne taipuivat, eivätkä suostuneet kääntymään. Turhautuneena yritin hallita lautoja kääntämällä niitä kahdessa erässä, mutta jo kahden käännöksen jälkeen luovutin, koska homma vain ei toiminut. "Itku-potku-raivareiden" jälkeen oli päätettävä vaihtaako mallin sittenkin vähempi lautaiseen vai hankkiiko jostain tukevammat laudat. Päädyin jälkimmäiseen, joten sitten puoli yötä istuin ja purin langoituksen laudoista ja selvittelin langat uudestaan alkutekijöihinsä ja valmistin maitopurkeista uudet hieman tukevammat laudat itselleni. Ja tänään sitten olisi tarkoitus uudelleen langoittaa laudat ja ehkä jo huomenna päästä aloittamaan vyön teko. 

J.K. Blogin 1v - arpajaisista: Arvontaa ei varsinaisesti suoritettu, sillä osallistujia oli vain yksi, joten nimimerkki Karo, sinulle lähtee pussukka tällä viikolla. Onneksi olkoon. : )

Takapakkia ottavat suunnitelmat

Olin suunnitellut valmistavani empiretyylisen asun itselleni kevään tanssileiriä ajatellen, mutta suunnitelmat menivät uusiksi kertaheitolla. Järjestäjä ilmoitti juhlaillan teemana olevan keskiaika ja pukeutumisen toivotaan olevan teeman mukaista, joten pitää ottaa vähintään 300 vuotta taaksepäin ja alkaa miettiä asua uudelleen. 

Jonkin verran jo surffailinkin netissä kaavoitusta ja ideoita etsien, mutta vielä on monta mutkaa matkassa. Kangasta minulla periaatteessa on, mallia vaan en oikein osaa päättää. Monta hienoa mallia löytyy, mutta kun pitää miettiä asun käytännöllisyyttä tanssiessa sekä ruokaillessa ja tärkeimpänä pukeutumisessa. Minä kun valitettavasti kuulun siihen osaan jolla ei ole palvelijaa joka auttaa pukeutumisessa.

No koska olen kuitenkin niitä jotka idean saatuaan pitää päästä heti tekemään, eikä miettimään, niin päätin lähteä liikkeelle asusteista. Ja kaivoin kaapin kätköistä lankapussini, ruutuvihon ja värikynät. Tähän asti pääsin:

Ja sitten aloin epäröidä, sillä näin aivan liian monia kauniita malleja ja nyt tuntuu etten osaa valita. 

Katsotaan mihin tässä päädytään.