Pääsiäislounaan jälkiruoka

Keveämpi juustokakku

(http://www.kinuskikissa.fi/hoyhenenkevyt-sitruunajuustokakku/comment-page-4/)

Pohja:

200g Digestive-keksejä (kevyempi versio)

1 prk Bona hedelmäsosetta

Murskaa keksit esim kaulimella hienoksi muruksi ja sekoita sose sekaan. Painele vuoan pohjalle jauhotetuin sormin

 tai käytä ohuita hansikkaita. 

Täyte: 

6 liivatetta

1 sitruunan kuori

1 dl sitruunamehua

200g maustamatonta tuorejuustoa (2% rasvaa)

2 dl rasvatonta sitrusjugurttia

1 prk rasvatonta maitorahkaa

2 dl makeutusjauhetta / sokeria

2 tl vaniljasokeria

4 valkuaista

Liota liivatteita kylmässä vedessä n. 10 min. Raasta pestystä sitruunasta kuori ja purista mehu. Sekoita tuorejuusto, rahka, jugurtti, kuoriraaste, makeutusaine ja vaniljasokeri. Vaahdota valkuaiset. Kiehauta sitruunamehu ja sulata liivatteet siihen. Jäähdytä ja sekoita täytteeseen. Lisää lopuksi valkuaisvaahto. Kaada vuokaan pohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa n. 4 tunnin ajan.  

Kiille:

3 liivatetta

2,5 dl appelsiinimehua

Laita liivatteet likoamaan. Kiehauta 1/2 dl mehusta ja sulata siihen liivatteet. Yhdistä sitten muu mehu ja jäähdytä. Lisää liemi hyytyneen kakun päälle ja anna hyytyä jääkaapissa. Koristele haluetessasi.

kakusta tulee normaalikokoinen, mutta omani on selkeästi korkeampi, sillä valmistin sen n. 18cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. Jos haluaa tämän kokoisesta normaalimman, kannattaa valmistaa taikinasta n. 3/4 osaa. 

Pääsiäinen 2014

Tänä vuonna ajatuksena oli hieman leikitellä kakun teon kanssa. Päätin värjätä täyttenä käytetyn kermavaahdon keltaiseksi ja kuorrutteena käytetyn kerman vihreäksi. Ideana kakussa oli kuvata ylipitkää rairuohoa johon pääsisäispupu on komapastunut ja hänen säkkinsä sisältö levinnyt pitkin nurmea. Sokerimassa josta koristeet tein oli uusi tuttavuus, joten lopputulos jäi hieman kuvasta joka päässäni oli, mutta maistui ihan hyvin. 

Kuvan myötä toivotan kaikille oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

Paniikki lientyy, homma etenee

Okei, ensimmäiseen tapahtumaan on melkoista tasan viikko aikaa ja nyt täytyy sanoa, että vaikka ihan valmista ei vielä olekkaan, niin jotain sentään on saatu aikaan. 

Pikaisen Eurokankaassa kipaisun jälkeen kannoin kotiin hieman yli 3 metriä pellavakangasta (veikkaan, ettei ole aivan puhtaasti pellavaa) joka väriltään ei ihan kyllä ollut etsimääni, mutta tämä omenanvihreä kangas oli ainoa joka palalaarissa oli sopivan hintainen ja kokoinen. Varastojani kaiveltuani sitten löysin ikivanhat väripaketit, joista valikoin Dylonin käsivärjäykseen tarkoitetun tummanvihreän ja päätin ottaa tietoisen riskin, sillä en enää kykene muistamaan kuinka monta vuotta väripaketti on kaapissa seissyt. Leikkasin kankaan ja sydän tykyttäen aloin värjätä kappaleita. Nostaessani niitä kuivumaan näyttivät ne melko tummilta ja isoimmissa kappaleissa olin näkevinäni selkeitä kohtia joissa väri ei ollut tarttunut niin hyvin. Kuivuttuaan sitten yön yli oli tulos yllättävän toimiva. Nyt ne pitäisi sitten vain ommella kasaan. 

Lautanauhan ongelmat ratkesivat lopulta mallin vaihdolla. Lopullinen malli ei ollut suosikki, mutta kun langat olivat rajalliset ja ne eivät riittäneet mihinkään malliin jonka olisin halunnut oli tyydyttävä sihen minkä sai. Pääasia, että on jotakin jolla saatan vyöttää vaatteeni. 

Peploksen kanssa sain hieman pähkäillä, sillä kun vartalon ympärykseni on normaalia suurempi niin ns. normimitat eivät aivan sopineet minulle vaan minun piti soveltaa niitä omiin mittoihini. Päädyin myös siihen ratkaisuun, että peploksessani molemmat sivut ovat auki, sillä ajatus suuresta kangasmäärästä roikkumassa kainalon alla ei houkuttanut. Reunojen huolittelu tuotti hieman päänvaivaa, sillä en halunnut reunaan näkyvää käännettä. Hetken mietin ohuen lautanauhan tekoa, mutta luovuin ajatuksesta ajan ja sopivan langan puutteen vuoksi ja päädyin harsimaan reunan pienin pistoin. Mekon yläreunaan kiinnitin valmistamani koristenauhan joka sopi yllättävän hyvin väriensä puolesta kankaaseen. 

Päänpeittämisen päätin ratkaista ihan perus huivilla. Kankaista löytyi hieman kellahtavaa ohuekoa pellava(sekoite)kangasta josta leikkasin sopivan neliön. Nyt vain pitäisi sitten päärmätä se pienillä pistoilla. Onneksi pääsiäisenä on aikaa istua tv:n ääressä ja ommella. 

Niin ja tanssiaisasu... Noh se on vielä vasta ajatuksen tasolla, mutta eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? Vai?...

Pieni askel eteenpäin ja iso harppaus taaksepäin

Otsikko kertoo hyvin mitä kuuluu tällä hetkellä minun molemmille pukuprojekteille. Kaiveltuani kangasvarastojani joissa kyllä oli muutamaakin kivaa ja sopivaa kangasta, mutta juuri sen verran vähän, että ei niistä voinut ajatellakkaan valmistavansa alusmekkoa. Yhdestä pellavasekoitekankaasta sitten päätin lähteä tekemään viikinki naisen essumekkoa. Eli tällaista:

(www.pinterest.com)

Mittasin tarvittavat mitat ja leikkasinkin kankaan paloiksi, ompelin kiilan sekä miehustan kasaan, kun sitten epäilys alkoi nostaa päätään. Sovittaessani raakiletta sain huomata, että se istui (ehkä liiankin hyvin) rinnan alta ja siitä missä vyötärö yleensä on, mutta rinnanpäältä se lörpähti ikävästi juuri tuon kadonneen vyötärön seudulle. Tajusin, että ehkä tämän mekon kanssa olisi parempi pyytää sovitusapua taitavammilta. 

Lautanauha sitten taas... 

Halusin tehdä pidemmän (ja parannetun) version vyöstäni joten laskin menekin ja kävin ostamassa langat. Pätkin langat sopivan mittaisiksi ja pääsin nauhan teon alkuun, kun kauhukseni tajusin, että lanka joka myymälässä näytti viininpunaiselta olikin sinipunaista. Hetken maanaamisen jälkeen päätin, että olisi liian myöhäistä muuttaa asiaa joten jatkoin nauhan valmistusta. Juup sainhan nauhaa jopa metrin verran tehtyä, kun tajusin, että valitsemani malli ei kävisikään kaapissa olevan peploshameeni kanssa, sillä se olisi aivan liian leveä. Joten nyt sitten se mikä vielä eilen oli nauhan alku on pussillinen pätkittyjä lankoja. 

Tanssiaisasuksi olin kaavaillut valmistavani kansanpuvun eli mustista pasmiina huiveista hameen ja röijyn. Ikävä kyllä vain pengottuani kangasvaraston tajusin kauhukseni, että olin siivotessani sitä jokin aika sitten olin heittänyt ne pois. Sääli naapureita, sillä tämän iskostuessa rasittuneisiin aivoihini, ääni joka suustani lähti ei tainnut jäädä vain omien seinien sisään. Sen verran kovasti otti päähän. 

Eli toisin sanoen siis olen aivan samassa pisteessä, ellen jopa huonommassa, kuin projektia aloittaessani. Nyt vain aikaa on huomattavasti vähemmän. Käsi alkaa hamuta paniikkinappulaa.

Puvustus paniikki

Okei, nyt alkaa taas paniikki nostaa päätään. Luonnollisena jatkumona sunnuntaitapaamisille on keskiaikatapahtumaan osallistuminen. Noh nyt sitten minulla on edessäni elämäni ensimmäinen keskiaikatapahtuma. Aarnimetsän Akatemia jonka järjestämisestä vastaa Unikankareen pitäjä. Tilaisuudessa vietetään viikonloppu keskiaikaisessa tunnelmissa. 

Tämä sitten taas tuo eteen pienen ongelman. Minulla periaatteessa on asu; pellavainen alusmekko ja pellavasekoite päällysmekko ja jonkin moinen peplos, joten periaatteessa vaatetus on. Periaatteessa. Alusmekossa on vain se pikku vika, että se on juuri sen verran lyhyt, että kengät näkyvät ja aikakauteen sopivia kenkiä minulla ei ole, enkä sellaisia kykena hankkimaankaan. Päällimekon materiaali taas on hieman liian sekoitekangasta ja valon osuessa siihen, se kiiltelee. Lautanauhavyöni on peploksen kanssa käytettäväksi liian lyhyt ja muistutus kaikista virheistä, joita sitä valmistaessani tein. Kolme päivää samassa mekossa, myös ei kamalasti houkuttele. 

Joten tarvetta olisi siis yhdelle alus- ja päällysmekolle sekä lautanauhavyölle. Niin siis sen tanssialeiri asun lisäksi. Ja aikaa, no sitähän on, ruhtinaallisesti ihan alle neljä viikkoa... 

Keskiaikapäivän muotinäytös, Nurmijärvi 29.3.2014

Keskiaikaharrastuksessa melko merkittävässä osassa ja varsinkin naisilla on pukeutuminen. Itsellä harrastus on sen verran alkutekiöissä, että perus pellamekko riittää vallan hyvin. Kuitenkin kun katselin ihaillen asuja joita Aarnimetsän paronikunnan jäsenet, mm. Keskiaikaseura Hukka ry, esittelivät lauantain Nurmijärven muotinäytöksessä niin himo saada itselleenkin jotain yhtä hienoa heräsi. Ja nyt kun luvat esiintyjiltä on saatu niin tässä joitakin kuvia noista upeista asuista joilla katettiin viikinkiajasta renesanssiaikaan.

Nämä kaikki asut ovat harrastajien itse valmistamia ja niissä saattoi nähdä kuukausien työn tuloksen. Näitä katsellessa alkoi kateus nostaa rumaa päätään ja aloin haaveilla, että jonain päivänä... 

Nyt kuitenkin kiitos keskiaikaseura Hukan pitäjälle hienosta päivästä.