"MD" osa 1

Koska tällä kertaa ei ollut valmista henkilöä jonka pukeutumista olisi pyritty "matkimaan" piti hahmolle keksiä jokin työnimi jota voisi käyttää. Työnimeksi tuli sitten lopulta MD eli Miss Drag, koska tarkoitus on tehdä perinteinen "yliampuva ja -naisellinen" asukokonaisuus. Tuttavallani oli ajatuksena, että valmistamme takin sekä sen alle lyhyen paljettimekon. Väritys toiveena oli pinkki. 

Oli mielenkiintoista kun aloin googlettaa sanoja drag queen tuli vastaan paljon kasvokuvia, mutta ei varsinaisesti vaatetusta esitteleviä. No eipä sanat drag queen costumes tuottanut sen kummempaa tulosta. Joten poimin joukosta muutaman inspiraatio kuvan: 

Tuttavani hyväksyttyä luonnoksen lähdin metsästämään kankaita. Olimme päätyneet satiiniin ja Eurokankaasta löytyikin kaunis siniseen vivahtavaa pinkkiä satiinia. Valitettavasti paljettikankaiden kanssa ei sitten ollutkaan yhtä hyvää onnea. Heillä oli ainoastaan kahta paljettikangasta tarjolla ja koska mustan-ruskea kangas ei oikein mielestäni sopinut pinkin satiinin kanssa, joten näiden kanssa sitten lähdin sieltä.

Seuraavaksi olikin sitten metsästettävä lisätarvikkeet. Ja täytyy sanoa, että harvoin sitä joutuu oikeasti näin paljon etsimään sopivaa vetoketjua. Juu kyllä avovetoketjuja löytyy ja sopivalla pituudellakin, mutta ilmeisesti vaaleanpunainen on väri joka ei ole suosittu. Käytyäni läpi Eurokankaan valikoimat sekä muutaman ompelutarvikkeita myyvän liikkeen löytyi lopulta lähes sopiva Punaisesta Langasta. En kuitenkaan saanut 6mm:stä vaan jouduin tyytymään 4mm:n. Ja hintakin oli mielestäni aika korkea (7,70€), mutta joskus "pakon edessä on joustettava. Pilailupuodista löysin sitten höyhenpuuhkan. Valinta pinkin ja vaaleanpunaisen välillä oli vaikea sillä pinkki olisi sopinut paremmin takkiin, mutta vaaleanpunainen taas sopi paremmin paljettimekkoon. Lopulta päädyin vaaleanpunaiseen, sillä se yhdistää mekon värityksen takkiin ja on "yliampuvampi", kuin pinkki olisi ollut. 

Päädyin aloittamaan mekosta, sillä koska olimme jo aiemmin valmistaneet Tina Turnerille lyhyen paljettimekon, oli minulla vanhat kaavat valmiina joita saatoin käyttää. Pienenä vinkkinä, jos et ole aiemmin n paljettikangasta käsitellyt niin leikkaamiseen ei kannata käyttää parhaimpia kangas-saksia, sillä paljetin tekevät todella ikävää jälkeä saksille. Leikkaamisen jälkeen olikin edessä se ikävin homma, riipiminen eli saumavarojen puhdistaminen. Tämä vaihe joka tuntuu turhalta helpottaa ompelemista ja sovituksissa mahdollisesti tulevien muutosten tekoa. Ja tältä kappaleet sitten näyttivät yhteen ompelun jälkeen.

Tästä sitten jatketaan sovituksella ja saumojen paikkaamisella.
Lisää osassa 2. 

Matkamuistoja

Viikonlopun tansseista on alettua pikku hiljaa toipua ja arki on iskenyt ikävästi päälle. Valitettavasti tällä kertaa en kyennyt saamaan tanssiaisten upeista asuista kuvia, sillä minulle kävi hyvin vanhanaikaisesti; kameran akusta loppui lataus ja laturi jäi kotiin. : (

Viikonlopusta jäi matkaan monia mukavia muistoja ja muutama uusi opittu tanssi, mutta myös jotain hieman konkreettisempaa. Pysähdyimme matkalla ja taukopaikan kirjakaupasta löysin tämän ihanan kirjan.

Kirjassa on kuvattu hääpukumuotia eri vuosikymmeniltä aina 1920 luvulta nykypäivään. Mukana on myös faktaa ajan suunnittelijoista, käytetyistä materiaaleista sekä hauskoja tekstejä jotka paljastavat ajankuvaa ja suhtautumista avioliittoon ja avioelämään. Myös ajalle tyypillisistä kauneusihanteista on mainintoja, kuten tämä 60-luvulla Voguessa julkaistu opastus morsiammille: 

"Morsianten ei enää oleteta näyttävän kuin kalmankalpeilta alttarille tuoduilta uhrilahjoilta, joten käytä poskipunaa. Se antaa elävän ja terveen vaikutelman, etenkin, kun on pukeutunut valkoiseen."  

Lisäksi leiriltä jäi matkamuistoksi nämä: 

Viuhka, varressa teksti Tanssileiri, oli hankittu leiriämme varten ja sitä olisi voinut koristella leirin aikana viuhkapajassa, mutta koska en ollut osannut varautua sopivalla sabluunalla päätin jättää koristelun odottamaan. Valkoinen väri valikoitui siksi, että uskon sen paremmin sopivan eri asujen kanssa. Tanssikirja taas on Suomen Historiallisen Tanssin Harrastajat -yhdistyksen julkaisema tanssiopas taskukoossa. Yhdistyksen puheenjohtaja yhdessä muutaman muun henkilön kanssa kokosivat kaikki tanssiohjeet kirjaksi, joka on helppo ottaa mukaan tanssiaisiin ja vielä pika kerrata tanssin kuviot. Kirjanen on selkeästi jaoteltu eri tyylien mukaan, mutta lopusta löytyvällä hakemistolla löytyy tanssi helposti myös nimen perusteella. Kirjaa on maustettu myös taidokkailla piirroksilla sekä faktoilla historiallisten tanssien taustasta sekä harrastamisesta. Jos kirjanen kiinnostaa niin sen voi tilata itselleen täältä. 

Kolme askelta eteen, kaksi taa, vaan valmista tuli sittenkin.

Lopultakin pääsin ompelemaan tanssiaisasuani. Aloitin päällimekosta ja törmäsin ongelmiin heti alussa. Olin leikannut kappaleet ja muotoillut kädentiet sekä kiinnittänyt sivukiilat, kun sovitin mekkoa ensimmäisen kerran. Kauhukseni sain huomata, että olin tehnyt kiilojen kanssa mittavirheen ja vaikka mekko menikin päälle, muistutti se makkarankuorta. Onnekseni kangasta oli jäänyt sen verran yli, että sain siitä leikatuksi uudet ja leveämmät sivukiilat. Toisen sovituksen jälkeen päätin käyttää kapeampia kiiloja lisäämässä helmaa etu- ja takakappaleessa. Ei kun kiilat kiinni ja uusi sovitus. Vilkaisu peiliin ja sain todeta, että nyt mentiin metsään niin, että rytisi. Kiilat olivat aivan liian lyhyet ja takakappaleessa kiila muistutti pyrstöä. Jouduin sitten leikkaamaan etu- ja takakappaleet halki ja ompelemaan niihin saumat. 

Ei niin helposti ratkaistavaksi ongelmaksi päällimekossa osoittautui mekon pituus. Jouduin käyttämään kankaan ns. väärään suuntaan eli käyttämään kankaan leveyttä kappaleiden pituutena, koska kangas ei muutoin olisi riittänyt alkuunkaan. Normaalikokoisella pituus varmasti olisikin riittänyt, mutta koska minulla vatsakumpu vie osansa jäi mekon helma noin puoleen sääreen eli aivan liian kauas nilkoista. Uusien kiilojen leikkaamisen jälkeen kangasta ei jäänyt jäljelle, joten en voi jatkaa helmaa sillä. Onneksi siis aloitin juuri päällimekosta niin saatoin samalla, kun menin etsimään tuttavan asuun kankaita etsiä itselle myös kangasta jolla ratkaista "helmaongelma".

Valitettavasti vain tein kiireessä laskuvirheen ja leikattuani hameen ja ommeltuani sen kasaan sain kauhukseni huomata, että hame oli lähes samanpituinen, kuin päällimekko. Tässä vaiheessa alkoivat hermot olla täydellisesti koetuksella ja usko alkoi olla viimeisessä pisarassaan. Mikä siinä onkin, että toisille on niin paljon helpompaa tehdä vaatteita, kuin itselle? Onneksi kuitenkin sain vanhasta huivista leikattua leveän vyötärönauhan, jolloin hame sai kaipaamaansa pituutta ja kuminauha estää päältä putoamisen. Hameesta jää suurin osa päällimekon alle ja sen tarkoitus onkin esittää alusmekon helmaa, joka päällimekon alta näkyy. Pääntien ja kädenteiden huolitteluun käytin kirpputorilta löytämiäni pellavahousuja, joiden väritys sopi melko hyvin päällimekon väritykseen.

Tunikan kanssa meni alkuun ihan hyvin. Koristenauha istui melko hyvin paikalleen vaikka muutaman kerran sitä siirtelin, koska en ollut tyytyväinen sen sijaintiin hihassa. Sitten pieniä haasteita tuli, kun piti ommella päällinen ja vuori pussiin, mutta olin jo ommellut koristenauhan paikalleen. Siitä, kuitenkin selvittiin. Ommeltuani miehustan kasaan huomasin materiaalin läpinäkyvyydelle oli tehtävä jotain. Purettuani kappaleet vuoritin miehustan valkoisella puuvillakankaalla ja sovitin uudelleen. Peilistä sain huomata, kuinka suuri väriero on valkoisella kankaalla vuoritetulla miehustalla ja ruskealla silkillä vuoritetulla hihalla. Joten ei auttanut, kuin purkaa ja vuorittaa miehustakin silkillä. Ja pakko sanoa, että vaikka ohut raakasilkki ei olekkaan yhtä kamalaa ommeltavaa, kuin silkkisifonki, niin on se heti seuraava. Tuntui, kuin silkissä olisi ollut koukkuja, jotka tarrasivat villaan kiinni heti, kun vaan osuvat lähekkäin.

"Alupaidan" tai "alusmekon" hihojen kanssa jouduin sitten nöyrtymään ja ajatukseni kiinnittää ne neppareilla tunikan hihan sisäpuolelle, koristenauhan reunaan, sai jäädä käytettäväksi toisen kerran, sillä en enää yksinkertaisesti jaksanut alkaa mittailla ja kohdistelle niitä. Päädyin yksinkertaiseen, mutta toimivaan kuminauhakujaan, joka sijoittui kyynärtaipeeseen sen jälkeen, kun totesin käsivarren olevan "liian epävarma" pysyvyyden kannalta. Kyynärtaipeessa hiha tuntui istuvan kuin täi tervassa, joten ei sitten tarvitse pelätä tanssin pyörteissä, hihan putoamista. Vaikkakin toinen ilmeisesti tuli muutaman millin isommaksi, tai siltä se ainakin "väärässä kädessä" tuntuu.

Koska aijon pitää asuni "salaisuutena" huomis iltaan asti, niin en vielä paljasta sitä täälläkään, mutta seuraavassa pieniä paljastuksia asusta.

Liian paljon tehtävää, liian vähän aikaa

Toimipa hiiri kissalla räätälinä. Hiiri lupasi valmistaa kissalle takin. 

Kun kissa meni takkiaan hakemaan sanoi hiiri: "Ei tästä takkia tule" 

"No mikä siitä sitten tulisi?": kysyi kissa.  "Tulisi housut": vastasi hiiri. 

"No tee ne": sanoi kissa. Ja housujen jälkeen piti tulla lakki, kintaat ja tuppi,

 kunnes lopulta kangas loppui ja hiiri taisi päästä hengestään.

No ihan näin huonosti ei taida käydä minun tanssiaispuvun kanssa, mutta hieman samoissa fiiliksissä mennään.
Viikon päästä helmojen pitäisi heilahdella ja tänäänkin oli alunperin tarkoitus ommella omaa pukua, mutta toisin kävi. Ainuttakaan saumaa en ole vielä päässyt ompelemaan yhteen. Onneksi sentää kirjonnat sain tehtyä loppuun, joten pientä toivoa on asun valmistumisesta.

Tämän päivän työvälineet vain näyttivät tältä:

Eipä uskoisi kuinka paljon ompelija käyttää näitä. Päivä meni takkia kaavoittaessa, sillä tuttava tarvitsee uuden asun. Tarvetta asulle on jo vapuksi ja kun Gagakin kaipaa vielä viimeisiä muutoksiaan niin hommaa riittää, mutta mistä tarpeeksi aikaa ja energiaa?

Menneiden aikojen tunnelmaa

Okei, pääsiäinen meni ohi yhdessä hujauksessa ja vaikka kovasti olin itselleni luvannut, että siskon synttäreiden jälkeen käytän loput lomapäivät tanssiaisasun valmistamiseen niin toisin kävi. Kirjontakehikko kulki kyllä hyvin laukussa mukana ja tulihan se jopa kerran kaivettua esiin, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Jollakulla tulee pian kiire... 

Seuraavassa hieman kuvia ihanista paikoista joihin reissulla törmäsin.

Tämän paikan nimi on Pryki ja se sijaitsee Uudessakaupungissa, aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Tämä 1874 rakennettu hirsirakennus on toiminut panimona, tynnyri tehtaana, makeis- ja mehu-tehtaan varastona sekä ravintolana. Nykyinen omistaja kunnostaa tiloja tilausravintolaksi, joten jos olet etsimässä tunnelmallista juhlapaikkaa pienemmälle tai isommalle ryhmälle, kannattaa tutustua Prykiin. He löytyvät myös Facebookista: https://www.facebook.com/pages/PRYKI/121717181350711?fref=ts

Tällainen näkymä avautuu, kun kuistilta noustaan porstuaan. Porstuasta avautuvat myös ovet sekä suureen juhlasaliin sekä pieniin, mutta tunnelmallisiin kabinetteihin. Joista seuraavassa muutama kuva. Näissä huoneissa tuntui, kuin olisi matkannut ajassa taaksepäin ja hetken aikaa kuvitella itsensä nauttimaan joutilaisuudesta. Tai no niin minulle ainakin kävi. 

Pieniin yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota ja ne täydensivät kivalla tavalla huoneiden tunnelmaa.

Myös salissa oli yksityiskohtina vanhoja käyttöesineitä.

Tässä vielä muutama kuva jotka tuli räpsäistyä, kun kävin tutustumismatkalla talon takaosiin.

Ja toinen paikka johon ihastuin reissullani oli Hotelli Aquariuksen tiloissa toimiva perheravintola Castello, jossa kävimme nauttimassa lounasbuffetin tarjonnasta. Ja vaikka kaikki sisustuselementit olivatkin pitkälti koristeita, loivat ne hauskan ritarisalin tunnelman.