Joskus onnistuu, joskus ei

Joskus eteen osuu projekteja joiden kanssa joutuu todella taistelemaan. Noh tällä kertaa minulla kohdalle osui lautanauhamalli joka ei vain ottanut onnistuakseen. Loin loimet ja kaikki näytti hyvältä, kunnes...

Kuvion toisen kierroksen kohdalla tapahtui jotain ja kuvio meni sekaisin. Noh eipä mitään päätin purkaa työn ja aloittaa alusta. Ja tämä toistui kolme kertaa, kunnes totesin, että nyt on hakattu tarpeeksi monta kertaa päätä seinään. Tältä homma näytti siinä vaiheessa.

Mutta koska halusin käyttää väriyhdistelmää, joka minusta oli hyvin kaunis (ja muitutti saamelaisten asujen väritystä, kuten minulle muutama ihminen huomautti) päätin valita toisen mallin ja niinpä sitten neljä iltaa myöhemmin nauha oli valmis. 

Malli on löytynyt internetin syövereistä ja on perus kaikki 4 x eteen, 4 x taakse. Langoista keltainen (sipulin kuori), vaaleanpunainen (krappi) ja "viininpunainen" (kokenilli) ovat kasvivärjätty viime kesä Nuijasota nimisessä keskiaikatapahtumassa. Sininen on ihan ostoväri.

Mustaa ja valkoista x2

Vaikka elämässä onkin juuri menossa vaihe jossa käsitöille ei tunnu löytyvän aikaa ja kesken on miljoona eri projektia, niin pari projektia on silti saatu päätökseen. 

Ensinmmäisellä osallistuin keskiaikaseuramme parinillisten julistamiin virvaliekki-talkoisiin. Virvaliekki on kunnianosoitus jota parinilliset jakavat seuralaisille. Pohjana toimii mustavalkoinen lautanauha jonka reunaan ommellaan sen värillinen iskunyöri. iskunyörin väri määräytyy sen mukaan mistä syystä virvaliekki annetaan. Esim. harmaa on ansioitumisesta virassa. Tässä on minun osuuteni. 

Toisena projektina valmistuivat kaavoituspainot, joihin sain idean täältä. Tarvikkeet hankin Prisman työkaluosastolta. Kilotavarana (4 levyä x paino) hintaa tuli n. 4€. Kangas löytyi omista varastoista. Näin alkuu nämä riittävät, mutta ehkä jossain vaiheessa täytyy valmistaa muutama lisää. 

Vaahtomuovista "syötävää"

Sain tässä jokin aika sitten kyselyn voisinko valmistaa teatteriesitystä varten ruokarekvisiittaa. No en ollut koskaan tällaista tehnyt, mutta koska sekä tilaaja, että minä olimme valmiita ottamaan riskin lähdin kokeilemaan. 

Muutaman erehdyksen ja uudelleen teon jälkeen sain valmistettua vaahtomuovista, vanulevystä ja sukkahousuista kinkun, jonka sisälle sijoitettiin pussillinen hiekkaa painoksi. Kuorrute kinkulle valmistettiin paahtamalla korppujauhoja paistinpannulla ja sinappina toimi Erikeeperi. Kuorrute koristeltiin vielä neilikoilla, joita varten pinta lävistettiin sukkapuikolla joihin neilikat painettiin. Ja kuorrutteen kiinni pysymisen varmistamiseksi koko komeus vielä suihkutettiin muutamaan kertaan hiuslakalla. "Luukohdan" peitoksi vielä liimattiin folio, sillä tämä peitti näkyvistä samalla ompelusauman. 

Ja tältä kinkku sitten näytti:

Ja sen voi nähdä Vantaan Näyttämön, Avoimet ovet näytelmässä.

Unelmien kuteita

Teatterimuseossa on menossa Unelmien kuteita näyttely  (29.4.16 asti), jossa esitellään museon näyttämöpukujen kokelmasta historiallisten näytelmien puvustusta. Nämä epookkipuvut, edustavat  aikansa ja tekijöidensä tulkintoja tietystä historiallisesta aikakaudesta, eivätkä siten kuvaa välttämättä historiallisesti autenttista pukua. Niiden tehtävä onkin pyrkiä tavoittamaan näytelmän aikakauden tunnelmaa.  Tästä huolimatta nämä upeat ja taidokkaat asut ovat todellakin tutustumisen arvoisia. 

Kuningatar Elizabeth I:n puku näytelmästä: Kaksi kuningatarta; Teatteri Jurkka

1800-luvun puolivälin alusasu näyttämöpukuna; paita, korsetti ja krinoliinialushame

1800-luvun lopun turnyyripuku näytelmästä: Anna Karenina; Lahden kaunpunginteatteri

 Tudorpuku näytelmästä: Anna Bolena; Suomen Kansallisooppera 

Antoni Salierin puku näytelmästä: Amadeus; Suomen Kansallisteatteri

Näyttelyssä selvinnee myös näiden historia.

Ja paljon muuta. Vaihtuvan näyttelyn lisäksi paikalla pääsee kokeilemaan ja telemään itse paljon, joten suosittelen tutustumaan. Museo on hyvin huomioinut myös lapsivieraat. Ja pukeutumishuoneessa joka on täynnä mitä erilaisempi näytelmävaatteita sekä asuteita ja rekvisiittaa saa aikuisenkin helposti temmattua mukaansa teatterin ihmeelliseen maailmaan.

Hetkiä luonnon helmassa

Tämä kesä on ollut täynnä kaikenlaista ja siksi käsityöt ovatkin jääneet sivuun. Nytkin viime viikonloppuna oli Linnean sadonkorjuutanssiaiset, joita tanssittiin Aulangon Ruusupaviljongissa. Ja mikä olisikaan ollut sopivampi paikka kauniina loppukesän päivänä. 

Ja ystävän avustuksella saatettiin tanssimisen välissä ottaa muutama kuvakin.

Sitten päivän "levon" (mitä nyt pientä kävelyreissua ravintolapäivän makuja tutkaillessa) jälkeen vuorossa olikin talkoot keskiaikaisessa puutarhassa Satu Hovin luona. Ja sään suosiessa oli mukavaa möyriä mullassa ja samalla kuulla eri lajikkeiden käytöstä. Kuten tästä keskiaikaisesta ruususta jota käytettiin esim. kauneudenhoidossa. Ja kiviä ylös kammetessa osui kohdalle pisin kastemato johon olen eläissäni törmännyt.

Ja koska ei kahta ilman kolmatta oli vielä seuraavanakin päivänä päästävä luonnon helmaan. Tällä kertaa mansikoita pomimaan jotta saa talveksi satoa. Nyt onkin sitten "mansikkatalkoot".

Koontia kesä kuulumisista

Nyt kun päivitys ongelmat on taas hetkeksi selätetty ja remontin jäljiltä kadoksissa ollut piuhakin on löytynyt voin taas ladata kuvia puhelimestani koneelle, on hyvä hetki hieman koota mitä kesällä on tapahtunut. 

Pari viikkoa taakseppäin olin elämäni toisella keskiaikatelttaleirillä, nimittäin osallistuin Nuijasotaan. Tämä kesäinen 10 päivää kestävä tapahtuma onkin monelle harastajalle kesä yksi kohokohdista ja voin ymmärtää tämän täysin. Itse olin vain 4 päivää ja majoituin sisätiloissa, mutta tunnelma ja henki joka leirissä vallitsi sekä kiireettömyys ja mahdollisuus vain olla ja nauttia kesäisistä päivistä tekivät tapahtumasta todella nautittavan. 

Mutta ei aika täysin mennyt laiskotellessa vaan pääsin tutustumaan kasvivärjäyksen saloihin. Eri päiville oli eri kasvit joilla värjäystä tehtiin ja päivälle jolle itse ehdin mukaan oli varattuna sipuli ja kokenilli. Eli tiedoss oli keltaista ja punaista sekä vihreää saattoivat värjätä he jotka olivat aiemmin värjänneet lankansa indigolla sinisiksi. Ja kyllä oli kauniita sinisen sävyjä.

Tässä vasemmalla on kuivumassa minun värjäykseni ja oikealla indigolla sekä sipulilla värjättyjä vihreitä sekä krapilla värjättyä oranssia

Ja tässä valmiit kerät. Joukossa myös tummempi punainen joka sai kylvyn kokenillissa sekä verihelttaseitikissä.

Samassa tapahtumassa saatoin myös antaa lahjaksi tekemäni lautanauhan. Tämäkin malli on kirjasta Omenaisia ja revonneniä. Saaja oli yllättynyt, mutta olin ilmeisesti onnistunut, sillä hän käytti vyötä heti. 

Nyt edessä on kodin uudelleen järjestelyä ja remontin jälkeistä siivousta sekä valmistautumista loppukesän tapahtumiin. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinat, kun ovat ihan nurkan takana...

Väistämätön päivitystauko

Nyt näyttää siltä, että joudun pitämään pienen päivitystauon, sillä tietokoneeni sanottua sopimuksensa irti ja puhelimeni sovellus, kun ei toimi Bloggerin ohjelman kanssa en saa ladattua kuvia tänne.

Joudun siis pitämään pienen tauon, mutta palaan piakkoin asiaan.



Käsän kuulumisia

Kesä on lähes puolessaan ja tuntuu, että tännekkään en ole ehtinyt päivitellä mitään. Joten korjataampa sitä hieman. :)

Kävin tuossa juhannuksen jälkeen ensimmäisessä ulkomaisessa keskiaikatapatumassa. Kuningaskuntamme hallitsijat vaihtuivat Kesäkruunajaisissa ja halusin itse olla paikalla tässä tapahtumassa. Tapahtuma pidettiin aivan Aspön kirkon vieressä ja se oli telttaleiri. Joten sainkin samalla reissulla myös ensimmäisen kosketukseni keskiaikaisessa telttaleirissä nukkumisesta. 

Reissu meni hyvin ja monta hauskaa muistoa tuli tapahtumasta kerättyä. Koska tapahtumissa valokuvaaminen on ei niin toivottua, niin en kovin montaa kuvaa tapahtumasta nappaissut, mutta muutaman sentään ja jokusen vierailusta Aspön kirkossa. 

Leiripaikka aikaisin aamulla. 

Viimeisen illan leiritunnelmaa.

Seurakuntatalon vieressä oli kauniisti kuivunut puu.

Jousiammunta paikalta löytyi tämä kovasti tuttua eläintä muistuttava puunkappale. 

Minkä eläimen sinä tässä nää?

Aspön kirkon vanhin osa on 1100-luvulta ja sitä on laajennettu useaan otteeseen. Kirkosta löytyi paljon ihailtavaa ja jos aikaa olisi ollut enemmän olisi ollut kiva tutustua siihen paremminkin ja lukea sen hisoriasta ja esineistöstä kertovaa esitettä, mutta koska aika oli kortilla jäi se tekemättä. Onneksi muutama kuva jäi muistoksi.

Tänä kesä edessä on vielä yksi uusi keskiaikatapahtuma, sillä tarkoitukseni on osallistua ensimmäistä kertaa Nuijasotaan, kun Ropeconi ei tänä vuonna ole "estämässä" osallistumistani. Sidä odotellessa onkin hyvä viimeistellä muutama keskeneräinen työ.