maanantai 31. maaliskuuta 2014

Titanick näyttelyn tunnelmia

Koska Titanic näyttely oli piakkoin päättymässä ja ensimmäisellä reissulla en sinne päässyt niin päätin tehdä toisen reissun Tallinnaan. Tällä kertaa oli onnekkaampi ja minuutin jonottamisen jälkeen astuin sisään. 
Maksettuani sain maihinnousukorttini.
Minusta tuli siis:
 Mrs. John Murray Brown (Caroline Lane Lamson), 
ikä 59, 
kotoisin Belmont, Massachusetts,
lipun numero 11769,
1 luokan matkustaja, 
hytti C-101, 
matkan syy kotiin paluu sisaren hautajaisista.

Näyttelyssä oli esillä niin laivan rakenteiden osia, matkustajien henkilökohtaisia tavaroita sekä laivalla käyettyjä astioita. Näyttelyssä oli paljon faktojakin ja näin yhdellä käynnillä ja rajoitetulla ajalla ei kaikkea ehtinyt millään tutkailla ja lukea. Ikävä, että en voi mennä katsomaan sitä uudelleen. 
( Laivan rakentamiseen käytettyjä pultteja)
 (Lämmin ilmaventtiili jonka avulla matkustajat saattoivat 
saadellä huoneeseen virtaavan lämpimän ilman määrää.)
 (Matkustajien henkilökohtaisia tavaroita)
(Toisen luokan peasualla)
(1 luokan lautanen, kristallinen vesikarahvi ja makeiskulho sekä hopeinen kaakaokannu)
(2 luokan koristeellinen lautanen sekä lasinen voilautanen)
(3 luokan ruokalautanen)
(Tuppakkahuoneen sylkykuppi ja piipun kupu)

Näyttelyyn oli rakennettu myös kopiot hyttikäytävästä, hyteistä kuin kuuluisasta portaikostakin. Hetken tuntui, kuin olisi kävellyt laivan sisällä tai astunut sisään elokuvaan. 
Oppaalta sivukorvalla kuulin, että lasikatto antoi laivalla luonnonvaloa, sillä portaikon yläosasta avautuivat ovet kannelle. Lattimateriaalina on myös käytetty samaa materiaalia, kuin alkuperäisessä lattiassa TitanicillaPortaikkoon ei myöskään olisi ollut elokuvan tapaan mahdollista muita matkustajaluokista päästä, sillä henkilökunta joka ovilla "vartioi" ei suinkaan tarkistanut matkustajien lippuja vaan heidän pukeutumistaan sekä puhetapaansa. Rahvas kun ei "osannut" puhua.
Näitä katsellessa tulee ajatelluksi, että ei tämäkään hassumpi matkustustapa olisi ollut. Ala sängyissäkin mahtui istumaan suorana, nykyisiin verrattuna. Hieman vain laittoi miettimään, että miten yläpetissä matkustavat pääsivät liikkumaan ilman tikkaita?
Näyttelyn loppupuolella jossa keskityttiin laivan tuhoisaan yöhön, sen tapahtumiin sekä uhrien kohtaloihin, saattoi koskettaa "jäävuorta". Moni olikin jo ehtinyt kädenjälkensä siihen painaa. Mieleen vain nousi kysymys miten se säilyi tilassa sulamatta, sillä en kokenut huonetta millään tavalla kylmemmäksi.

Aivan lopuksi saattoi vielä testata tietoisuuttaan Titanicista. 
Tässä voit kokeilla omaa titämystäsi.
(Oikeat vastaukset lopussa.)
Myös muutamia uskomuksia koskien Titanicia kumottiin tai vahvistettiin.

Ja sitten oikeat vastaukset:


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tuliaisia Tallinnasta

Maanantaina lähdimme ystävättäreni kanssa matkaan tarkoituksena käydä katsomassa Titanic-näyttely Tallinnassa, mutta emmepä tulleet huomanneeksi etukäteen, että museo ei ollut maanantaisin auki. :(
Kulttuurimatkasta tuli sitten ostosreissu ja eihän ostosreissulta voi palata tyhjin käsin, vai voiko?

Tanssiaiskampauksien teko on aina melkoista tuskaa ja varsinkin, kun aikaa valmistautumiseen on usein melkoisen rajallisesti. Kampauksen tekeminen yksin on myös hyvin haasteeellista ja sitä toivoo voivansa helpottaa mahdollisimman paljon. Joten löydettyäni nämä lähes hiuksieni väriset lisäkkeet peruukkiliikkeen alelaarista, päätin ostaa molemmat.
Lisäkkeet ovat melko paksut ja ne saa kiinnitettyä kammalla ja nepparin avulla esim. oman ponnarin ympärille. Ajatukseni on, että kokoan näistä perustan joka on helppo sitten kiinnittää ja peittää omilla hiuksilla. Samoin liikkeen hiuskoru telineestä löytyi solki, jota ajattelin käyttää kampauksen koristeena, diademin tavoin. 

Ompelijoiden paratiisiin oli päästävä myös, sillä lankavarastoni odotti kauan kaivattua täydennystään ja eikä Karnaluks pettänyt odotuksiani sen suhteen tälläkään kertaa. Vain Burdan kaavojen kanssa pietä pettymystä tuli, kun kaikkia haluamiani kaavoja ei ollutkaan. Tältä saalis näytti tällä kertaa.
Keskellä olevat langat ostin lautanauhojen kudelangaksi, sillä ne ovat riittävän ohuita, mutta kestäviä kauniin lopputuoksen saamiseksi. Kultalankaa piti hankkia, koska haaveilen kokeilevani brokadinauhan valmistamista. 
Kävellessäni vielä takaisin laivalle piti pistäytyä Abakhanissa ihan vain vilkaisemassa tarjontaa ja onneksi menin. Palalaarista löysin 14€ kilohintaan kahta vaaleaa pellavakangasta. Ihan tarpeeksi ei kumpaakaan ollut, joten päätin ottaa molemmat ja rakentaa niistä itselleni pellavaisen alusmekon. 
Vasemman puoleinen on harmahtavaa ja oikeanpuoleinen selkeästi kellahtavaa. Viimeistä on sen verran, että siitä saattaisi saada rakennettua kokonaisen mekon. Katsotaan. 


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Päätöksen teon vaikeus

1700-luvun vaatetus. No ensimmäisenä mieleen nousee leikkisä ja jopa hieman pröystäilevä rokokoo tyyli, ranskan hovista. Versailles'n palatsin upeat salit. Marie Antoinette. Madame Pompadour. Korsetit. Puuteroidut peruukit ja hameita leventävät "pönkät".  Silkkisukat ja -kengät. Olkihatut silkkikukkineen ja nauhoineen. Mielikuvitus alkaa lentää ja jo melkein olen pukeutunut tällaiseen luomukseen ja sipsuttelen keveästi pikkuruisissa kengissäni keväisessä illassa. Oih. Jotakin tällaista:
(Kuvat: Pinterest)
Mutta miksi sitten mietin tällaisia? Noh selitys piilee siinä, että Suomen historiallistentanssien harrastajat ry:n järjestämän keväisen tanssileirin teemana on tällä kertaa 1700-luku. Ja koska itsellä olisi kova hinku toteuttaa tätä teemaa, vaikka se ei missään nimessä ole pakollinen, niin nyt pitäisi sitten hieman yli kuukaudessa pyöräyttää itselleen asu. Vuokrata, lainata, tehdä tai teettää. Sekä teettäminen, että vuokraus on vat sen verta tyyriitä vaihtoehtoja, että niiden sulkeutuessa pois ja koska tiedän, ettei minun kokoistani asua ole kellään lainata, niin vaihtoehdoksi jää vain itse tekeminen. 

Huoh. Vaan sitten iskee realiteetit peliin ja kupla puhkeaa poksahtaen. Jo pelkän korsetin tekeminen saatika puvun valmistaminen veisi aivan tuhottoman paljon aikaa ja rahaa. Myöskään vartalon mallini ei tue rokokoon keveyttä. Mutta rokokoohan oli vain yksi tuon ajan tyylisuunnista ja vaikka ranska vaikuttikin muotiin merkittävästi, ei joka kolkassa pukeuduttu aivan samalla tavalla. Säätyeroista nyt puhumattakaan. Joten jatkettuani Pinterest kansioideni kaivelua löytyi hieman yksinkertaisempiakin aikakauden asuja:
(Kuvat: Pinterest)
Ja sitten on tietysti aina mahdollisuus valita alemman säädyn asu. Jotenkin vain ajatus illastamisesta palvelusväen asussa istuen hovipukuihin pukeutuneiden henkilöiden seurassa ei sytytä. Niin ja ainahan voi myös valita kansallispuvun (vaikkakaan ne eivät ole aitoa kansanperinnettä vaan jäljittelevät 1700 - ja 1800-lukujen asuja) tai pukeutua maalaisnaisen kirkkoasuun. Päätös tyylistä on kuitenkin tehtävä pian.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Uusin täydennys vaatetusta käsittelevään kokoelmaan

Huomasin eilen kauhukseni, että kauan sitten saamani lahjakortti oli umpeutumassa ja viimeisenä mahdollisena päivänä olikin sitten juostava Akatemiseen ja epätoivoisena läpikäytävä pukuhistoriaa ja muotia käsittelevien kirjojen hyllyjä. Suurin osa saikin jäädä hyllyyn, koska minulla joko ne oli tai sitten niiden aiheen käsittely ei herätänyt mielenkiintoa. Pienen harkinnan jälkeen mukaan lähti kuitenkin tämä kirja:
Tämä Satu Hovin, Hannele Maahisen ja Katri Niemen kirja on ainakin minusta kattavasti kirjoitettu ja kuvitettu teos keskiaikaiseen vaatetukseen, vaikka ehdin kirjaa vain pika vilkaista. Kirjassa on materiaaleista, aina niiden valmistuksesta käyttöön ja käsittelyyn sekä vaatetuksesta alusvaatteista asusteisiin. Kirjasta lisäksi löytyy kaavat, leikkuusuunnitelmat sekä ompeluohjeet jokaisen asun kohdalla. Asusteista on kerrottu myös niiden käytöstä sekä valmistuksesta. Myös esim. päähineille on kirjan lopussa kaavat sekä ompeluohjeet. Ja mikä minusta hienoa, niin kirjassa on käsitelty niin naiste, miesten kuin lastenkin vaatetus.
 

J.K. Mainostuksena vielä niin Nurmijärven kirjaston keskiaikatapahtumassa 29.3.14 on Satu Hovin haastattelu kirjaa koskien sekä hän puhuu keskiaikaisesta ruuanlaitosta. 


torstai 13. maaliskuuta 2014

Kirjamaalausta sunnuntaitapaamisessa

Olen nyt muutaman kerran päässyt osallistumaan keskiaikaseura Hukka ry: sunnuntaitapaamisiin. Jokaisella kerralla on ollut oma teemansa ja viime sunnuntaina vuoron teemaksi oli kirjoitettu Scriptorium josta kuulin käytettävän myös nimeä Illuminaatio. Asiasta mitään tietämättömänä menin ja saatoin vain ihailla taidokkaita töitä, joita harrastajat illan aikana valmistivat. 
Näidenkin töiden eteen on käytetty tunteja ja taas tunteja, sillä tällaisten töiden maalaaminen on, kuin talon rakentamista kerros kerrokselta. Minulle kerrottiin, että ensin aloitetaan vaaleimmasta ja sitten maalataan seuraavallä värillä kerros ja näin jatketaan kunnes kaikki on maalattu. Ja kuva voidaan myös koristaa kullalla, kuten tässä harrastaja on tekee.
Tässä vielä kuvaa yhden harrastajan aihetta käsittelevästä kirjallisesta materiaalista.

Jos kiinnostus aiheeseen heräsi niin kannattaa lähteä mukaan. Lisätietoja toiminnasta saa Hukan pitäjän sivuilta: www.hucca.org
Minullekkin tarjottiin mahdollisuutta kokeilla, mutta vaikka vielä tällä kertaa tyydyin tarkkailijan rooliin, niin ensi kerralla voisin ehkä minäkin kokeilla. 

Ja jos keskiaika yleisesti tai harrastuksena kiinnostaa niin Hukka pitää Nurmijärven kirjastossa keskiaikapäivää 29.3.14 klo: 11 alkaen. Luvassa työpajoja, luentoja, myyntikojuja sekä taistelunäytöksiä. Lisätietoja tapahtumasta saa täältä.