Histel kamppeiden täydennystä

Olen aivan into piukeana, sillä eilen sain käsiini viimeisimmäs ostokseni. Ja tällainen kasa kotiutui. 

Hieman purettuna sama: 

eli hopeanvärinen ruokalautanen johon vielä pitäisi valmistaa sopiva asu. Hmmm...

 hauskat lusikat ja veitset, vaikkakaan eivät nyt ihan aikakautiset, mutta sopivat niihin hetkiin,

 kun tunnelma ei ole aivan niin tarkka.

 muikkari asuuni sopiva juomasarvi. Minulla kyllä oli jo yksi, mutta pienempi, mutta tämän saa 

laskettua myös kädestään, eikä sarvea tarvitse tyhjentää kerralla.

Veitsi ja sarvi saattavat päätyä käyttöön jo huomenna, kun matkaan tämän vuotisille Turun keskiaikamarkkinoille. 

Kulttuurikierros kaupungilla sekä museossa

Tuli tuossa eilen vierailtua Tampereella. Päämääränäni oli käydä tutustumassa Työväenmuseo Werstaaseen jossa voi tutustua Tekstiiliteollisuusmuseoon. Werstas sijaitsee Finlaysonin alueella. (Museoon vapaa pääsy) Samassa paikassa voi tutustua myös Höyrykonemuseoon, mutta tällä kertaa itse jätin tämän väliin. 

Ja koska retkeillessä tunnetusti tulee nälkä ja jossain vaiheessa on syötävä, niin kutsuin ystävän nauttimaan ulkoilmalounasta ja hänen opastuksellaan sainkin siten tutustua Tampereen kaupunkikuvaan. Ja ihania paikkoja sainkin kierroksella nähdä.

Kierroksella tuli nähtyä niin Finlaysonin tehdasaluetta, tehtaan kirkko kauniine ykstyiskohtineen, pikkupalatsi sekä kodikas Tallipiha myymälöinen ja eläinasukkaineen. Tallipihan näyttelytilassa saattaa sisäänastuessan vielä aistia tallimaisen tunnelman, sillä tilan tuoksu on osattu säilyttää.

Ja lopulta päädyin museolle saakka jossa taas saattoi työväenmuseon puolella todeta kuinka paljon maailma ja asiat ovat muuttuneet vuosien aikana vai mitä mieltä olette näitä kuvia katsellessa? Vaikka täytyy myöntää, että entisajan tavaratalossa on saatu mahtumaan myymälään kaikki tarpeellinen. 

Tekstiiliteollisuusmuseossa taas mielenkiintoni veivät vanhat laitteet vaikka tarjolla olisi ollut paljon myös tekstiilejä ja kangasnäytteitä, mutta niiden taltioiminen lasien läpi olisi ollut äärimmäisen haasteellista. 

Tällä valmistettiin 1937 naisten saumasukkia

 Tämä taas on Leen sukkakone 1800-luvulta

Erilaisia koristenauhoja naisten pukuihin valmistettiin 1800-luvulla tällä. 

  1800-luvun lopulla käytössä ollut huhmare. 

Ja tässä yksi niitä laitteita jotka mullistivat 1800-luvulla vaateteollisuuden. Jacquad-kone. 

Tämä laite vuosisadan loppupuolelta.  

Tämän kaupunki vierailun jälkeen olikin hyvä istahtaa bussiin ja palata kotiin, jossa huomasi katselevansa kotikaupunkiaan taas aivan uudesta näkökulmasta. Löysin jälleen asioita jonka vuoksi arvostan omaa kotikaupunkiani. 

Hattuisat teekutsut

Eiliset hattuisat teekutsut sujuivat mukavasti ja tunnelma nousi välistä jopa kattoon ja ulkoilmassa edes se ei riittänyt. Emäntä sekä isäntä olivat laittaneet parastaan myös tarjoilupuolen suhteen ja tarjolla olikin hyvin monenlaista teen seurana nautittavaa aina kurkkuvoileivistä, skonssien kautta juustokakkuun. Ja jokainen vieras sai valita oman mieltymyksensä mukaisen kupin. Tämä myös helpotti oman kupin tunnistamista (jos ei unohtanut millainen kuppi oli).

Ja huolimatta siitä, että itse moukkamaisesti nautinkin kahvia teen sijaan sain nauttia sen salongin puolella (kahvinjuojat, kun uhattiin pitää kyökissä kahviaan ryystämässä). Hattukin pysyi päässä hyvin eikä oikeastaan olisi edes kaivannut varmistukseksi laittamiani helmineuloja (hattuneulat, kun olivat liian hyvässä tallessa tähän hätään). Asuksi valikoitu tällä kertaa yhdistelmä kolmesta eri asusta. Hameeni oli viime kesä Ropecon asusta, puserona toimi tanssileirille tekemäni valkoinen isohihainen paita ja siihen tanssiaisasusta sininen liivi. Tarkoistus oli hakea hieman ratsastusasumaisuutta. 

Ja tässä vielä itse otettu kuvaa juhlan jälkeen kampauksesta, josta ei aivan tullut sitä jota hain, mutta hyvä näinkin.