Viimeisen kerran Dipolissa viettetty Ropecon on nyt onnellisesti takana ja arkeenkin on palattu. On siis hyvä hetki vielä palata tämän vuotiseen tai oikeastaan pitäisi sanoa ensimmäiseen Coni-asuun, nimittäin tämä oli ensimmäinen kerta, kun pukeuduin muutenkin, kuin tanssiaisasuun.
Koska teemana oli matka oli ensmmäisenä ajatuksissa Liisa Ihmemaassa. Sitten puntaroituani herttakuningattaren ja herran kanin välillä päädyin lopulta Irvikissaan.
Valmistuksesta voi lukea aiemmista päivityksistä joten en niitä enää ruodi. Mutta täytyy myöntää, että yrittäessäni säätää kasvaneita menoja sain hyvän muistutuksen, että asioilla on syynsä.
Asuni yläosan huolitteluja tehdessä päädyin olemaan ostamatta lisää kangasta voidakseni leikata vinonauhan täysviinoon ja päädyin leikkelemään nauhan jämäpaloista ja voin sanoa, että vinonauha on todellakin nimensä arvoista ja sillä saa huolittelusta siistin. Nyt nauha ei todellakaan asettunut käden- ja pääntielle kauniisti vaan nauhan teki ryppyjä, joita en saanut millään painettua suoriksi. :(
Hännän kiinnitykseen käyttämäni jykevät nepparit olin purkanut kierrtäyskeskuksesta löytyneestä neuletakista. Ne pitivät hännän ihan hyvin kiinni, mutta haluttaessa häntä oli helppo irrottaa pienellä nykäisyllä. Estääkseni asluhameen (jonka ompelin vanhan alushameen helmakappaleesta, johon vain kiinnitin tyllin) valkoista kangasta näkymästä hameen takahalkiosta (tästä halkiosta häntä tuli ulos) ompelin palan hamekangasta siihen. Loput näkyväisyyden peitti liivin helma, joka laskeutui hännän tyven päälle. Pyrin tekemään hameen halkion mahdollisimman pieneksi, jotta sitä voisi tulevaisuudessa käyttää normaalin hameen tapaan.
Korvat leikkasin kolmioksi huovasta ja kiinnitin ne ompelemalla klipsipinneihin. tällä tavalla korvat oli helppo kiinnittää peruukkiin. Käpäliin kiinniitin ihan tavalliset Seppälän irtokynnet. Kiinnittämiseen käytin pikaliimaa. Täytin sormikkaat vanulla ennen liimaamista ja kynsien kuivuttua poistin vanut.
Ja kokonaisuus näytti sitten tältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti