Ropeconin alkuun on nyt siis lähes täydellisesti 7 vuorokautta aikaa ja tässä vaiheessahan asu alkaa olla valmis, mitä nyt viimeisiä hiontoja tehdään, eikö niin? No EI. :(
Täytyy myöntää, että vaikka tällä kertaa aloitin ajoissa on elämä taas tehnyt tepposensa ja tuntuu, että aika jälleen loppuu kesken. Vaikka ei tässä nyt vielä olla paniikkinappulaa etsimässä.
Häntä on saatu päällystettyä ja täytettyä. Vielä pitäisi sille keksiä kiinnitysmekanismi. Säärystimetkin ovat saaneet päällyksensä ja ne on ommeltu kasaan. Sovitettaessa vain huomasin, että niiden yläosaaan on pakko ommella kuminauha jotta ne pysyvät jalassa.
Käsineetkin ovat alkaneet peittyä vaikka niiden kanssa olikin pieniä ongelmia. Aluksi tein raidat aivan liian kapeiksi (alempi kuva). Sitten kun raidat olivat kohdallaan ja aloin toista hansikasta päällystämään taisivat aivoni jäätyä, sillä aloin päällystää sitä samoinpäin kuin ensimmäistä, enkä peilikuvana niin kuin olisi pitänyt. Onneksi en ehtinyt päällystää kuin sormet, joten purkaminen kävi nopeasta.
Eurokankaasta kävin hakemassa kankaat puvun vaatusosaan ja samalla reissulla löysin korviksi sopivaa huopaakin. Virkkaamani korvat, kun eivät oikein toimineen. Ne olivat liian suuret ja vaikuttivat liian raskailta. Huovasta saan myös rekvisiitan rakennettua, sikäli jos ehdin ne tehdä.
Mutta samperi sentään. Koska kiireessä en ollutkaan pakannut värinäytettä mukaani jouduin arpomaan kahden liilan sävyn välillä ja kotona sitten tajusin valinneeni juuri sen väärän sävyn. :( Nyt ei auta, kuin kipittää takaisin ja ostaa sitä toista sävyä uudet palat. Nämä saavat nyt sitten täydentää varastoani, kunnes keksin niille sopivan käyttö kohteen.
Tehtävää siis vielä on, mutta onneksi tässä on myös vielä aikaa ja aikaa vievimmät osat alkavat olla tehtyinä. Nyt vain on pidettävä sormet ristissä, että löydän ne pienet, mutta ah niin tärkeät osaset, jotka tekevät asusta sen mikä se on.
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti