Tänä vuonna se sitten olisi tarkoistus toteuttaa, haave joka vuosi vuodelta on aina vaan jäänyt toteuttamatta, nimittäin osallistua Ropeconiin. Viime vuonna olin jo melkein menossa, mutta sitten tulivat työvuorot esteeksi, mutta tänä vuonna ilmoitin jo hyvissä ajoin, että tämän viikonlopun olen poissa miehityksestä.
Nyt sitten on alkanut tohina, kun olen alkanut valmistautua elämäni "koitokseen". : )
Tänä vuonna, kun Ropecon juhlii 20:n vuotis juhlavuottaan en valitettavasti löytänyt suuresta tarjonnasta itselleni kovinkaan paljon mitään mielenkiintoista, joten aijon pääsääntöisesti osallistua vain tanssipajoihin, joissa voin kerrata tansseja lauantai-iltana järjestettäviä tanssiaisia varten. Ja tanssiaisiinhan toki kuuluu pukuloisto (tämä ei ole pakollista vaan osallistua voi myös farkuissa ja t-paidassa), joten tanssiaisasu pitäisi ehtiä valmistaa.
Nyt olenkin jo muutaman illan ajan tuskaillut asian kanssa ja miettinyt sen sataa eri vaihtoehtoa ja selaillut lukemattomia nettisivuja, joissa on ollut toinen toistaan kauniimpia pukuja, mutta voih tämä rajallinen aikataulu karsi niistä suurimman osan. Lopulta aloin miettiä olisiko mahdollista koota asu jo joistain jo olemassa olevista asuista. Noh koska niitä ei kovin montaa ole niin ne oli pian läpi käyty ja mahdolliseksi karsiutui vain pitkä musta hame jota käytin 35-vuotis syntymäpäivilläni. Ja käytyäni läpi Pinterestissä olevia kansioitani löysin nämä n. 1800 ja 1900 -luvun vaihteen asut. Tästä alkoi muodostua idea asusta.
Jos käyttäisin mustaa hamettani ja valmistaisin sopivan puseron saisin jos nyt en aivan aikakautista asua, niin ainakin aikaudesta viitteitä ottavan asun. Eurokankaan laareista löytyi kaksi sopivan kokoista kangasta, valkoinen ja liila. Valkoinen olisi sopinut paremmin tarkoitukseen, mutta koska se sisälsi selkeästi elastaania, päädyin hylkäämän sen ja valitsemaan liilan kankaan, joka ei väritykseltää ollut paras mahdollinen, mutta oli 100% puuvilla ja olisi näin ollen miellyttämpi kuumassa tanssisalissa.
Sitten piti miettiä kaavoja. Valitettavasti valmis kaavoissani ei ollut sopivaa. Jäljelle jäi siis vaihtoehdot kuositella peruskaavasta tai koettaa löytää sopiva puseron kaava ja kuosittaa uusiksi. Päädyin viimeiseen, koska peruskaavasta alkaen kaavoittaminen olisi vienyt liian paljon aikaa. Onnekseni löysin Suuresta Käsityölehdestä oman kokoiseni puseron, josta saatoin alkaa kuositella sopivaa. Valmistin alkuperäisellä kaavalla proton, sillä olin hieman epävarma mahtuisiko pusero oikeasti minulle ja kun proto istui oli aika alkaa kuositella kaavaa uusiksi.
Olin päätynyt vaalean puseron malliin joka näkyy alimmassa rivissä oikealla. Miehustaan olisi saatava laskokset sekä hihaan pussimaisuus sekä pitkät mansestit. Myös vartaloni luomat omat vaatimukset oli muutettava kaavaan. Omat haasteensa asiaan loivat se, että minä ja kaavoituskirjani olemme eri osoitteissa joten joudun kaavoittamaan täysin muistini varassa, eikä aika riitä proton valmistamiseen.
Nyt kaksi iltaa silkkipaperin ja liiman kanssa taisteltuani olen saanut kaavoituksen tehtyä ja ehkä jo huomenna pääsen saksien kanssa kankaan kimppuun.
Niin miten niin taas tulee kiire...? : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti