torstai 17. huhtikuuta 2014

Paniikki lientyy, homma etenee

Okei, ensimmäiseen tapahtumaan on melkoista tasan viikko aikaa ja nyt täytyy sanoa, että vaikka ihan valmista ei vielä olekkaan, niin jotain sentään on saatu aikaan. 

Pikaisen Eurokankaassa kipaisun jälkeen kannoin kotiin hieman yli 3 metriä pellavakangasta (veikkaan, ettei ole aivan puhtaasti pellavaa) joka väriltään ei ihan kyllä ollut etsimääni, mutta tämä omenanvihreä kangas oli ainoa joka palalaarissa oli sopivan hintainen ja kokoinen. Varastojani kaiveltuani sitten löysin ikivanhat väripaketit, joista valikoin Dylonin käsivärjäykseen tarkoitetun tummanvihreän ja päätin ottaa tietoisen riskin, sillä en enää kykene muistamaan kuinka monta vuotta väripaketti on kaapissa seissyt. Leikkasin kankaan ja sydän tykyttäen aloin värjätä kappaleita. Nostaessani niitä kuivumaan näyttivät ne melko tummilta ja isoimmissa kappaleissa olin näkevinäni selkeitä kohtia joissa väri ei ollut tarttunut niin hyvin. Kuivuttuaan sitten yön yli oli tulos yllättävän toimiva. Nyt ne pitäisi sitten vain ommella kasaan. 

Lautanauhan ongelmat ratkesivat lopulta mallin vaihdolla. Lopullinen malli ei ollut suosikki, mutta kun langat olivat rajalliset ja ne eivät riittäneet mihinkään malliin jonka olisin halunnut oli tyydyttävä sihen minkä sai. Pääasia, että on jotakin jolla saatan vyöttää vaatteeni. 

Peploksen kanssa sain hieman pähkäillä, sillä kun vartalon ympärykseni on normaalia suurempi niin ns. normimitat eivät aivan sopineet minulle vaan minun piti soveltaa niitä omiin mittoihini. Päädyin myös siihen ratkaisuun, että peploksessani molemmat sivut ovat auki, sillä ajatus suuresta kangasmäärästä roikkumassa kainalon alla ei houkuttanut. Reunojen huolittelu tuotti hieman päänvaivaa, sillä en halunnut reunaan näkyvää käännettä. Hetken mietin ohuen lautanauhan tekoa, mutta luovuin ajatuksesta ajan ja sopivan langan puutteen vuoksi ja päädyin harsimaan reunan pienin pistoin. Mekon yläreunaan kiinnitin valmistamani koristenauhan joka sopi yllättävän hyvin väriensä puolesta kankaaseen. 

Päänpeittämisen päätin ratkaista ihan perus huivilla. Kankaista löytyi hieman kellahtavaa ohuekoa pellava(sekoite)kangasta josta leikkasin sopivan neliön. Nyt vain pitäisi sitten päärmätä se pienillä pistoilla. Onneksi pääsiäisenä on aikaa istua tv:n ääressä ja ommella. 

Niin ja tanssiaisasu... Noh se on vielä vasta ajatuksen tasolla, mutta eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? Vai?...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti