sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

29 kynttilää...

 

Ystävän syntymäpäivää tuli juhlittua pienen naposteltavan ja molempien kauan odottaman leffan voimin. Suurin osa illan syötävästä tuli hankittua kaupan hyllystä, mutta tokihan syntymäpäivä - kakku oli yritettävä itse vääntää. Ja no rehellisyyden nimissä vääntämiseksi se menikin. : / 

Pohjan valmistin Pullahiiren (pullahiiri.com) sivuilta löytyneen reseptin mukaan, mitä nyt hieman pienensin, koska syöjiä oli vain kaksi (ja silti suurin osa jäi syömättä). Suklaapohjan väliin laitoin aprikoosimarmelaadia ja kuorrutin pohjan suklaatäytteellä, josta mainitsin jo "Pyykkäystä ja pikaherkkuja" päivityksessäni. Sitten tulivatkin ongelmat joihin en ollut osannut varautua. Seuraavassa onkin asioita joita kannattaa huomioida, jotta ei tee samoja virheitä, kuin minä. 

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin muotoilemaan kakun käsilaukun muotoiseksi (toinen vaihtoehto olisi ollut avoin kirja), koska lukutoukka ystäväni rakastaa intohimoisesti käsilaukkuja. Kakun päällysteenä päätin käyttää Dr. Oetger sokerimassaa (250g). Kakkuni oli noin 2/3 osaa normaalikakun koosta muotoonleikattuna ja korkeus n. puolet. Sain todella tehdä töitä, jotta sain massan riittämään kakun peitoksi, joten kannattaa satsata kahteen pakettiin. 

Olin hankkinut myös muotoilu marsipaani pakkauksen (Szamos 90g) jossa oli 6 eriväristä pötköä. Olin kaavaillut tekeväni ruskeasta marsipaanista kakun läpän, mutta pötkö oli niin pieni, että en saanut siitä, kuin todella pienen läpän kakun päälle vaikka kaulitsin sen hyvin ohueksi. Joten kannattaa harkita isomman marsipaanipötkön hankintaa, jos aikoo koristella kakkua muulla, kuin pienellä ykityiskohdalla. 



Epätoivoisena sain sitten idean, että teen laukun läpän sulalla suklaalla ja samalla peitän "laukun saumat", jotka jäivät, kun massan vähyyden vuoksi jouduin päällystämään kakun levyillä. Sulan suklaan kanssa saa olla aika tarkkana. Itse aloin pursottaa liian lämmintän suklaata kakun päälle, jolloin se valui pois ja liian jähmeä suklaa taas ei tasoitu kakun päälle siististi, kuten kuvasta voi nähdä. Ja mitä todella kannattaa välttää on epätoivoisia ideoita, sillä kun tajusin, että kasilaukustani puuttui vielä kahvat (ne piti tehdä marsipaanista), niin viimehetkellä yritin pursottaa suklaalla laukulle kahvat. Ja voin sanoa, että ei olisi kannattanut (näkyy palavien kynttilöiden kuorruttaman kakun takana ruskeana "vanana"). : (

Onnekseni ystävä oli kuitenkin niin hienotunteinen, että osasi iloita ajatuksesta kakun ulkonäön takana. : )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti