Varastojen täydennysreissulla Tallinnassa

Kun mahdollisuus lähteä käymään Tallinnassa aukesi kohdalle, ei tarvinnut miettiä kahdesti. Pakkasin reppuni ja suuntasin nokan kohti satamaa. Kolme tuntia myöhemmin olinkin jo matkalla Karnaluksiin tuohon ompelijan paratiisiin maan päällä. Ja tällä kertaa varmistin, että kukkaro oli vahvasti taskussa. :) 

No hieman yli tuntia myöhemmin kävelin ulos kahta painavaa muovikassia kantaen. 

Ja mitä sitten tuli ostettua...

Toisen kassin täyttivät saumurilangat.

Ja toisen kassin...

Tällä kertaa löysin tukikangashyllyt. Monet olivat kuitupohjaisia ja minun käyttötarkoituksiini sopimattomia, mutta tarjolla oli myös kangaspohjaisia sekä ohuita neolospohjaisia. Valitsemani olivat kangaspohjaisia ja vaikka hinta olikin hyvin lähellä suomen hintaa, niin kankaiden leveys oli suurempi (toinen 110cm ja toinen 150 cm) suomen tarjontaan verrattuna. Lisäksi tuli hankittua kolmea kokoa apuvälineitä vinonauhojen valmistukseen, neuloja sekä keskipaksuille, että ohuille kankaille tarkoitettuja nuppineuloja, puolatelineen sekä 10 uutta puolaa, pahvisia liuskoja langoille sekä kahdet uudet Burdan kaavat. Käsityölehti (kaupan päällinen) oli iloinen yllätys jonka löysin kassista sitä kotona purkaessani. 

Valitettavasti sinistä satiinikangasta jota lähdin etsimään en saanut. Tai siis kyllä sitä oli tarjolla molemmissa kangaskaupoissa, joissa kävin, mutta koska hinta oli suomen tasoa tai jopa kalliimpaa, jätin hankkimatta. Kangazungel XXL:stä kylläkin tarttui mukaan jotakin joka saattaa päätyä syksyn tanssiaisasuun. Ja kun hinnasta 15€ vielä lähti kassalla puolet pois, olin entistä iloisempi tästä löydöstäni. 

Ja pikakierroksella Rimissä, ennen laivaan menoa tarttui mukaan vielä nämä...

On kiva kokeilla jotakin "paikallista" ja koska nyt oli kiire ja kova jano, tarttui tällä kertaa mukaan tuo juoma. Ikävä kyllä se oli sokerista makeutettua vettä, joten ei oikein toiminut janonsammuttajana. :( 

Leivontatarvikehyllyssä ei kamalasti ollut mitään mielenkiintoista tai erikoista, joten hinnan vuoksi jäi värit mukaan (1,59€/kpl) ja pussi jonka käyttötarkoitus ja ohjeistus on vielä täysin selvittämättä, mutta eiköhän siihenkin tolkku saada. Aiheeseen palataan myöhemmin. :)

Muistettavat asiat seinälle

Näin eräässä sisustuslehdessä aikanaan vinkkinä, kuinka valmistaa persoonallinen muistitaulu. Valitettavasti enää muista lehden nimeä tai numeroa, mutta kyseessä oli kotimainen sisustuslehti. 

Lehdessä oli valmistettiin muistitaulu käyttämällä tapettia ja lasillista taulunkehystä ja kun siihen kirjoittaa valkotaulutussilla voi tekstin pois pyyhkiä. 

Innostuin ideasta ja viime kesänä löysinkin sopivan taulunkehyksen Vermon kirppikseltä. Oli muuten yllättävän vaikeaa löytää sopivan kokoista, hinnaltaan edullista ja aidolla lasilla olevaa kehystä. Noh vuoden verran kehys sitten odotteli sopivaa taustapaperia, kunnes lopulta sain ystävättäreltäni (pitkällisen anonnan ja lahjonnan jälkeen) sopivan tapetinpalasen. Vaikeutena kun oli löytää silmää miellyttävä, mutta tarpeeksi vaalea, jotta musta teksti ei hukkuisi tapetin kuvioihin. Ja kun vielä onnistuin paikallistamaan mihin olin varastoinut keväällä ostamani valkotaulutussin oli muistitauluni valmis käyttöönottoon. 

Ja nyt kun vielä muistaisi kirjata muistettavat asiat ylös...

Hatun tuunausta

Lupasin kertoa hatun muokkauksesta joka minulla oli Conissa, nyt siis hatusta asiaa.

Kaikki alkoi tästä hatusta, josta kerroin täällä. 

Aluksi irroitin hatusta rusetin, verkon sekä huopaisen nauhan joka kiersi hattua. Tiimarista löysin styroksi sydämen, josta muokkasin itselleni "höyrytys tuen". Leikkasin kirurginveitsellä palan pois ja "vahvistin" leikkuupinnat teipillä.

Sitten asettelin tuen hattuun ja kiinnitin nuppineuloilla paikalleen. Höyryttämiseen käytin höyrysilitysrautaani, mutta huomasin, että ei kannata viedä rautaa liian lähelle styroksia, se nimittäin "sulaa". Minun tukeni oli siis kertakäyttöinen, mutta ilman sulamista sitä olisi voinut varmasti käyttää uudelleen. Höyryttämis aika riippuu pitkälti materiaalin paksuudesta ja raudan tehosta, mutta kanttaan olla kärsivällinen. Höyrytyksen jälkeen anna hatun kuivua rauhassa (itse annoin kuivua vuorokauden) ja pois sitten neulat ja tuki.
Jos tulos ei ole aivan sitä mitä halusit, niin voit aina höyryttää uudelleen.

Olin löytänyt minua kiehtovia hattukuvia, joissa oli mitä kiehtovampia koristeluja, kuten nämä:

Mutta! Juu meitsillä tuli kiire ja jotenkin en saanut oikein sulkia istumaan hattuun ja muutenkin koristeleminen olisi vaatinut aikaa miettiä ja suunnitella, niin päädyin sitten lopulta hyvin yksinkertaiseen koristeluun. Pukukangasta ja rintarossi.

Nauha ja rossi ovat irroitettavissa, jotta voin myöhemmin uudelleen koristella hatun tarpeen mukaan. Tämä hattu vain olisi kaivannut hieman erilaisen kamapauksen, kuin minulla oli, mutta no ensi kerralla sitten.

Valmistautuminen Coniin osa 2

No niin Ropeconi tuli ja meni. Jälleen siis yksi asia toteutettu josta on haaveiltu jo pitkään. 

Mutta coni asuni. Huh. 

Saatuani kaavoituksen tehtyä kävin saksien kanssa kankaan kimppuun. Tässä vaiheessa kuitenkin ilta oli jo sen verran pitkällä, että päivänvalo oli hiipunut ja jouduin turvautumaan sähkövaloihin. Hämmästykseni oli suuri, kun liilana ostamani kangas olikin sininen. No tässä vaiheessa oli enää myöhäistä tehdä joten aloitin leikkemään kankaasta miehustaa, johon oli kaavoittanut laskoksia.

Ja kuten yleensä käy silloin, kun kiireessä tekee ja ajatukset ei oikein ole ajantasalla. Sain leikata etukappaleen kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli kaavoittanut pieleen, sillä en ollut jättänyt laskoksiin tarpeeksi "saumavaraa" yläosaan. Lopulta miehusta kappaleet tuli leikatuiksi ja pääsin laskostamaan ne. Huh. Kuumana päivänä kuuman silitysyksikön höyryssä olo oli, kuin turkkilaisessa saunassa, mutta sainpahan laskostettua.

Kun sitten miehusta oli valmiina oli vuorossa hihojen leikkuu ja kiinnitys. Tässä vaiheessa vastoinkäymisten tullessa eteen alkoi usko asun valmistumiseen olla todella tiukassa. Nimittäin saatuani ensimmäisen hihan ommeltua paikalleen sain huomata, että se oli käsivarren kohdalta liian tiukka. Koska en halunnut hihoihin kiiloja, jotka kertoisivat jokaiselle, että hihat olivat liian pinet ja niitä oli jouduttu suurentamaan, kuvittelin voivani rakentaa hihaan laskostetun lisäkappaleen. No tuumasta toimeen ja hiha halki, lisä kappale paikalleen ja sitten aloin koettaa laskostella sitä. Juu ei.

Se ei toiminut ei millään. Epätoivo alkoi nostaa päätään, sillä kangasta oli enää hyvin vähän jäljelllä ja tiesin, että en saisi siitä enää kahta täyspitkää hihaa millään. Sitten jostain väsyneiden aivojeni perukoilta sain ajatuksen, että jos yksinkertaisesti katkaisen hihan n. kyynärtaipeen kohdalta ja kellotan yläosaa niin saisin hihaan tarvittavan tilan ja saisin molemmat hihat vielä leikattua jäljellä olleesta kankaasta. No sitten kaavoitettiin taas.

Kankaan rajallisuuden vuoksi hihan pussimaisuus jäi hieman liian pieneksi, mutta ne toimivat ihan hyvin. Hihan alaosat tehtiinkin sitten ompelemalla palasia toisiinsa ja piilottamalla saumat laskos pohjiin. Toisen hihana kohdalla vain tajusin vasta ommeltuani sen kasaan, että laskokset eivät pysy paikallaan ilman päällitikkausta ja koska hihansuu oli niin pieni että se ei mahtunut koneen alle, jäi toisessa hihassa se tikkaamatta.

Tässä vaiheessa perjantai yö alkoi olla jo kääntymässä lauantaiksi ja puserosta puuttuivat vielä kiinnitykset. Olin ajatellut suoria mutkia ja tehdä kiinnityksen neppareilla ja ommella päälle koristeeksi napit, jotka karsiutuivat muorin nappilaatikon sisällöstä sopivimpina. Eli alemmassa kuvassa näkyvät liilat napit.

Väsymys alkoi vain sen verran painaa, että jaksoin ommella vain muutaman nepparin ja loput jouduin jättämään lauantai aamuun. No lopulta nepparit ommeltiin paikalleen vain hetkeä ennen pukeutumista, sillä aamulla oli vielä pikalyhennettävä alushametta ja ommeltava vanhaan mustaan hameeseen uusi vyötärökappale. Samoin piti koristella musta hattu jonka olin tuunannut. Mutta hatusta kerron toiste lisää. : )

Ja tältä asu sitten näytti joskus klo: 01.00 aikaan, kun oli tanssittu neljä tuntia. 

Asusta tuli mieleen vanhan ajan vanhapiika opettajatar. : D

Valmistautumista Coniin osa 1.

Tänä vuonna se sitten olisi tarkoistus toteuttaa, haave joka vuosi vuodelta on aina vaan jäänyt toteuttamatta, nimittäin osallistua Ropeconiin. Viime vuonna olin jo melkein menossa, mutta sitten tulivat työvuorot esteeksi, mutta tänä vuonna ilmoitin jo hyvissä ajoin, että tämän viikonlopun olen poissa miehityksestä. 

Nyt sitten on alkanut tohina, kun olen alkanut valmistautua elämäni "koitokseen". : )

Tänä vuonna, kun Ropecon juhlii 20:n vuotis juhlavuottaan en valitettavasti löytänyt suuresta tarjonnasta itselleni kovinkaan paljon mitään mielenkiintoista, joten aijon pääsääntöisesti osallistua vain tanssipajoihin, joissa voin kerrata tansseja lauantai-iltana järjestettäviä tanssiaisia varten. Ja tanssiaisiinhan toki kuuluu pukuloisto (tämä ei ole pakollista vaan osallistua voi myös farkuissa ja t-paidassa), joten tanssiaisasu pitäisi ehtiä valmistaa. 

Nyt olenkin jo muutaman illan ajan tuskaillut asian kanssa ja miettinyt sen sataa eri vaihtoehtoa ja selaillut lukemattomia nettisivuja, joissa on ollut toinen toistaan kauniimpia pukuja, mutta voih tämä rajallinen aikataulu karsi niistä suurimman osan. Lopulta aloin miettiä olisiko mahdollista koota asu jo joistain jo olemassa olevista asuista. Noh koska niitä ei kovin montaa ole niin ne oli pian läpi käyty ja mahdolliseksi karsiutui vain pitkä musta hame jota käytin 35-vuotis syntymäpäivilläni. Ja käytyäni läpi Pinterestissä olevia kansioitani löysin nämä n. 1800 ja 1900 -luvun vaihteen asut. Tästä alkoi muodostua idea asusta. 

Jos käyttäisin mustaa hamettani ja valmistaisin sopivan puseron saisin jos nyt en aivan aikakautista asua, niin ainakin aikaudesta viitteitä ottavan asun. Eurokankaan laareista löytyi kaksi sopivan kokoista kangasta, valkoinen ja liila. Valkoinen olisi sopinut paremmin tarkoitukseen, mutta koska se sisälsi selkeästi elastaania, päädyin hylkäämän sen ja valitsemaan liilan kankaan, joka ei väritykseltää ollut paras mahdollinen, mutta oli 100% puuvilla ja olisi näin ollen miellyttämpi kuumassa tanssisalissa.

Sitten piti miettiä kaavoja. Valitettavasti valmis kaavoissani ei ollut sopivaa. Jäljelle jäi siis vaihtoehdot kuositella peruskaavasta tai koettaa löytää sopiva puseron kaava ja kuosittaa uusiksi. Päädyin viimeiseen, koska peruskaavasta alkaen kaavoittaminen olisi vienyt liian paljon aikaa. Onnekseni löysin Suuresta Käsityölehdestä oman kokoiseni puseron, josta saatoin alkaa kuositella sopivaa. Valmistin alkuperäisellä kaavalla proton, sillä olin hieman epävarma mahtuisiko pusero oikeasti minulle ja kun proto istui oli aika alkaa kuositella kaavaa uusiksi. 

Olin päätynyt vaalean puseron malliin joka näkyy alimmassa rivissä oikealla. Miehustaan olisi saatava laskokset sekä hihaan pussimaisuus sekä pitkät mansestit. Myös vartaloni luomat omat vaatimukset oli muutettava kaavaan. Omat haasteensa asiaan loivat se, että minä ja kaavoituskirjani olemme eri osoitteissa joten joudun kaavoittamaan täysin muistini varassa, eikä aika riitä proton valmistamiseen. 

Nyt kaksi iltaa silkkipaperin ja liiman kanssa taisteltuani olen saanut kaavoituksen tehtyä ja ehkä jo huomenna pääsen saksien kanssa kankaan kimppuun. 

Niin miten niin taas tulee kiire...? : )

"MD" osa 3

Kerroin taannoin täällä siitä kuinka minulla oli ongelmia puvun yläosan istumisen kanssa. Lopulta syykin selvisi, sillä olin tehnyt virheen kaavoituksessa ja vyötärökorkeus oli pielessä. Onneksi olin jättänyt tarpeeksi saumavaraa olkasaumoihin, joten saatoin laskea olkia ja sain yläosan istumaan paremmin. Ja huokaisin helpotuksesta, kun katastrofilta vältyttiin.
Niin no empä olisi huokaillut jos olisin tiennyt mitä edessä oli...

Olimme suunnitelleet takkiin isoa pystykaulusta joka sai innoituksensa Lumikki ja Metsästäjä elokuvan puvustuksesta, Charlize Theron esittämän äitipuolen asusta.

Ensimmäisessä sovituksessa usko kauluksen pystyssä pysymiseen oli vielä melko hyvä, mutta pian alkoi selvitä, että kaulus olisi tarvinnut kipeästi tukevamman kehikon pysyäkseen pystyssä. Kauluksen keventäminenkään ei tahtonut toimia ja täytyy myöntää, että usko alkoi olla koetuksella asun valmistumiseen.

Päädyimme lopulta tuttavani kanssa muuttamaan kaluksen muotoa hieman, jolloin saimme kaluksen painopisteen muuttumaan sen verran, että se vaikutti pysyvän pystyssä. Ja tulipahan samalla todettua, että jos ei satu olemaan sovitusnukkea saatavilla, niin tyynyt toimivat hyvin "sijaisena".

 

Asu kuitenkin saatiin esiintymiskuntoon vaikkakin meni hieman viimeiseen hetkeen. Muutamia pieniä korjauksia joudumme vielä tekemään, mutta sen tiesimme jo etukäteen, sillä asun toimivuuden kun pystyy näkemään vasta "tosi toimissa". Ja koska minulla oli kunnia saada osallistua tapahtumaan jossa asu esiintyi on tässä pari kuvaa kokonaisuudesta. 

Silmänruokaa

Mitä saadaan kun otetaan muutama huopalevy, liimaa, kirurginveitsi ja hieman aikaa ja kärsivällisyyttä? 

No vastaus kuvassa. : )

Olen jo pitkään haaveillut karkki kulhosta, joka olisi aina täynnä, mutta herkkusuuna se on ollut lähes mahdoton, mutta ei enää. Valmistin huovasta kulhollisen Englannin lakritseja. Hieman liian paljon niitä kyllä tuli, mutta lahjoitin ylimääräiset erään teatterin rekvisiittavarastoon vaikka muutaman jätinkin vielä jatkokehittelyä varten.