Tämä liina voisi koristaa kartanon pikkupöytää. Tai vaikka ruustinnan sohvapöytää.
Nämäkin olivat kauniit ja niitä olisi voinut periaatteessa käyttää keskiaikaistyyppiseen kattaukseen.
Oi, puuttuu vain aitta ja kesäyö, niin kyllä näiden tyynyliinojen peittämällä tyynyllä
olisi varmasti nähnyt romanttisia unia.
Marimekko tähän asti tarkoittanut kankaita, astioita ja mariskooleja. Nämä musta-valkoiset
avokkaat ovat Marimekko Julia Lundsten. Empä tiennyt, että valmistavat kenkiäkin. Noh nyt tiedän.
Tämän lumivalkoisen turkistorkkupeiton kanssa painiskelin, sillä se oli niin ihanan pehmeä ja houkutteleva.
Tätä harkitsin kauan, mutta en voinut vastustaa.
Tätä rintarossia ei vain voinut jättää hakkimatta.
Kyllä kokoelmaan vielä yksi mahtuu.
Tämä aarrelaatikko löytyi yhdestä pöydästä ja ensi vilkaisulla se ei näyttänyt kovinkaan
houkuttelevalta, mutta lähemmän tarkastelun ja kääntelyn jälkeen päätyi se kassalle kanssani.
Osa sisällöstä päätyi suoraan saa ottaa laariin, koska minulla ei niille ollut käyttöä.
Nämä päädyin laittamaan myyntiin.
Näistä siniset kukkakorvikset menevät siskon tytölle ja muut täydentävät "aarrelaatikkoani"
ja päätyvät sitten joskus muunneltuina tai osiksi purettuina johonkin asuun tai rekvisiittaan.
Mutta se mikä minun mielenkiintoni herätti oli tämä:
Koru iski kauneudellaan ja vanhanaikaisella tyylillään kuin moukari takaraivoon.
(Noh ehkä sillä on vaikutusta, että olen hulluna näihin.)
Tässä vielä yksityiskohta riipusosasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti